Ajattelet heidän olevan toisia ihmisiä, mutta todellisuudessa he ovat sinun oma menneisyytesi ja oma tulevaisuutesi. 

Tuo ajatus lensi kohdaltani tänä aamuna, ja päätin tarttua siihen ja pidellä sitä hetken. Ajattelin sen voivan osoittautua hyödylliseksi. 

Se on paras tapani ilmaista, yhdessä lausessa, jokseenkin outoa ja omalaatuista kuvaani elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Se kuva on kehittynyt kolmekymmentä ja jotain -vuotiaan zenharjoitukseni myötä. Joten ehkä, jossain mielessä, sitä voisi kutsua “buddhalaiseksi näkemykseksi”. Minun pitää kuitenkin varoitella sinua, ettei se ole miltään osin kanoninen. En ole koskaan kuullut kenenkään muun ilmaisevan sitä näin.  

Haluaisin sanoa tarkoittavani tätä kirjaimellisesti. Mutta se ei ehkä olisi oikea tapa käyttää sanaa “kirjaimellisesti”. Koska, jos sanoisin tarkoittaneeni sitä kirjaimellisesti, voisit todennäköisesti puhkoa siihen tieteellisenä teoriana jos minkälaisia reikiä. 

Siitä huolimatta, se on minulle enemmän kuin kielikuva. Aina puhuessani toisille ihmisille, mielessäni on poikkeuksetta taka-ajatus siitä, että puhun peilille. Mutta, se on peili, joka on siirtynyt jollain lailla pois paikoiltaan ajassa ja tilassa.  Sanon “jotenkin”, koska en ymmärrä miten ja miksi tämän taustalla oleva mekanismi toimii. Silti olen täysin varma, että näin on. Tiedän faktana, että te lukemassa tätä olette todellisuudessa vain minä lukemassa tätä toisesta näkökulmasta. 

Tiedän…Se on outoa. Mutta, minulle, se on ainoa jäljellä oleva tapa ymmärtää asioita edes jotenkin järkeenkäyvällä tavalla. 

Esseessään Mujo Seppo, minkä kaikki kääntävät suunnilleen muotoon Ei-tajuiset puhuvat Dharmasta, mutta minun opettajani käänsi sen muotoon Ei-tunteelliset puhuvat Dharmasta (engl. The Non-Emotional Preaches the Dharma), Dogen sanoo jotain todella outoa. Hän sanoo: “On tuhansia silmiä sormien päissä. On tuhansia oikean Dharman silmiä. On tuhansia silmiä korvissa. On tuhansia silmiä kielen päässä. On tuhansia silmiä mielen kärjessä. On läpikotaisin todellistuneen mielen tuhansia silmiä. On läpeensä todellistuneen kehon tuhansia silmiä.”

“On tuhansia silmiä kepin päässä. On tuhansia silmiä hetkessä ennen kehoa. On tuhansia silmiä hetkessä ennen mieltä. On tuhansia kuoleman silmiä kuolemassa. On tuhansia eloisuuden silmiä eloisuudessa.”

“On tuhansia itsen silmiä. On tuhansia ulkoisen maailman silmiä. On tuhansia silmiä silmien konkreettisilla paikoilla. On tuhansia harjoituksessa oppimisen silmiä. On tuhansia pystysuorassa linjassa olevia silmiä ja on tuhansia vaakatasoon järjestäytyneitä silmiä. Näin me opimme, että silmien kokonaisuus on koko maailmankaikkeus.”

Outoa, eikö olekin?

Minun uudessa kirjassani It came from beyond zen on yksi luku kyseiseen kirjoitelmaan liittyen. Heitin kirjassa tätä oudon kappaleen avautumisen ongelmaa muutamilla sanoilla. Kokeilen tässä toista sananivaskaa. 

Ymmärrän tämän Dogenin oudon kappaleen sanovan jotakuinkin samaa, mitä sanoin tämän kirjoituksen alussa; ajattelet, että olisi muita ihmisiä, mutta he ovat vain menneisyytesi ja tulevaisuutesi. 

Kuvittelemme olevamme yksilöitä, omine eläminemme, omine ideoinemme, omine bussikortteinemme, omine syntyminemme ja omine kuoleminemme. Mutta Dogenille, me olemme vain silmämunia. Ja jopa meidän silmämunammekin koostuvat edelleen useammista silmämunista. 

Toisin sanoen, se on vain Yksi Maailmankaikkeus havainnoimassa omaa toimintaansa lukemattomista näkökulmista, saadakseen paremman käsityksen siitä, kuka ja mikä se oikeasti on. 

Katsohan, jos olet hämilläsi Jumalasta, se on vain heijastus Jumalan omasta hämmennyksestä Jumalasta. Ja jos ajattelet tuntevasi Jumalan, tuota, veliseni, sinulla on paljon opittavaa! 

Voit ymmärtää tämän ajatuksellisesti, älyllisenä ehdotuksena. Ja se on ihan hyvä. Mutta jos teet jonkin aikaa töitä itsesi kanssa, siitä alkaa tulla väistämätön todellinen tosiasia. Kuten tosiasia, että nenäsi on naamassasi. Se on yhtä vastaansanomatonta.  

Ja täälläpä minä olen Pohjois-Englannissa. On koleaa ja tihkuttelee hieman. Olen kuitenkin lähdössä tunnin sisään ulos ovesta ja ajattelin käyskennellä pitkin Liverpoolia. Ehkä pääsen näkemään Penny Lanen ja saan huomata siitä tulleen turistirysän kaltaisilleni ääliöille. 

Sinäkin olet siellä. 

Brad julkaisi alkuperäisen kirjoituksen “Other People are Just Your Past and Your Future” syyskuun 30. vuonna 2017.

Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 15.8. Tekstin käänsit sinä, eiku…