Hämmentävä “Ei-minä”

In_the_Court_of_the_Crimson_King_-_40th_Anniversary_Box_Set_-_Front_coverJoku lähetti minulle linkin kiinnostavaan artikkeliin nimeltään “The Problem of Mindfulness.” (suom. mindfulnessin ongelma)

Odotin sen olevan jälleen yksi kirjoitus, jossa kerrotaan ihmisten sekoamisesta osallistuttuaan kurssille, jonka piti opettaa heille miten pystyy olemaan sekoamatta. Olen kirjoittanut tästä aiheesta itsekin. Tai jos se ei olisi tästä aiheesta, niin se varmaankin kertoisi, miten mindfulness onkin itse asiassa buddhalaisuutta valepuvussa – kristityt varokaa! Näitäkin olen nähnyt.

Mutta tämä oli erilainen. Sen kirjoittaja, Sahanika Ratnayake, oli kasvatettu buddhalaisena Uudessa Seelannissa ja Sri Lankassa. Niinpä hän ei pelännyt tulevansa vedetyksi vieraaseen uskontoon. Vaikka hänet oli kasvatettu buddhalaisena, hän toteaa: “Olin lapsuudessani murskaavan kyllästynyt aina kun vanhemmat raahasivat minut temppeliin.” Hän ei pelännyt buddhalaisuutta, mutta ei hän myöskään ollut buddhalaisuutta tosissaan harjoittava. Tämä ei myöskään ollut yksi niistä artikkeleista, jotka käsittelevät henkilöä, joka huomasi olevansa kovin stressaantunut opiskeltuaan asiaa, jonka piti vähentää stressiä. 

Mikä tämän artikkelin kirjoittajaa huolettaa mindfulness-liikkeessä on buddhalaiset opetukset “ei-minästä”. Nämä opetukset, hän sanoo osuvasti, ovat suuressa määrin osa maallista mindfulness-liikettä – huolimatta siitä, että mindfulness-opettajat yrittävät pitää itsensä parhaansa mukaan erillään buddhalaisuudesta. 

Vuosia sitten – hän ei määritellyt montako – neiti Ratnayake sanoo suorittaneensa mindfulness-kurssin, joka pisti hänet kokemaan “nipun tunteita, joita hän ei pystynyt tunnistamaan. Oli kuin en pystyisi enää ymmärtämään tunteitani ja ajatuksiani.” Hän tunsi riittämättömyyttä ja masennusta. Hän koki, omien sanojensa mukaan, “olevansa lisääntyvässä määrin vieraantunut itsestään ja elämästään.”

Tuota kurssia seuranneina vuosina hän perehtyi buddhalaisuuteen ja sanoo: “löytämilläni asioilla on häiritseviä yhteyksiä siihen, miten mindfulness kannustaa meitä suhtautumaan ajatuksiimme, tunteisiimme ja itseensä kokemukseen meistä itsestämme.”

Tähän kohtaan jäätävää kauhufilmityylistä musiikkia. 

Syyllinen tähän, hän sanoo, on buddhalainen ajatus anattasta, “minättömyydestä”, tai oikeammin “ei-minästä”. 

Hän kertoo meille, että “Anatta (ei-minä) on itsen metafyysinen kieltäminen, sen puolustaminen, ettei ole mitään sellaista kuin sielu, henki tai muutakaan jatkuvaa henkilökohtaista perustetta identiteetille. Tämä näkökulma kiistää, että me kaikki olisimme oman kokemuksemme perustana oleva kokija. Sitä vastoin länsimainen metafysiikka yleisesti sanoo, että – ajatusten, tunteiden ja kehollisten tuntemusten lisäksi – on olemassa itsenäinen kokonaisuus, jolle kaikki nämä kokemukset tapahtuvat, ja on järkevää viitata tähän kokonaisuuteen “minänä” tai “minuna”. Buddhalaisen filosofian mukaan tällaista ´minää´tai ´minua´, jolle nämä ilmiöt kuuluvat, ei ole.”

Tuo kuulostaa minusta suurin piirtein oikealta. Tai joka tapauksessa riittävän oikealta. 

Jos me kuitenkin hyväksymme tämän ajatuksen, hän sanoo: “me vaikeutamme ymmärtämistämme sen suhteen, miksi me ajattelemme ja tunnemme tällä tavalla, ja laajemman tarinan kertomista itseistämme ja elämistämme.” Hän selittää tätä sanomalla: “Ilman jonkinlaista omistajuutta yksilön tunteista ja ajatuksista, niistä on vaikeaa ottaa vastuuta. Yksilöiden ja heidän henkisten ilmiöittensä suhde on painava kysymys, johon liittyy kysymykset henkilökohtaisesta vastuusta ja historiasta. Näitä asioita ei pitäisi tuosta vaan sivuuttaa.” Hän sanoo: “Huomio pakkaa kiinnittymään yksilön mielen sisältöön ja yksilöiden kärsimyksen helpottamiseen, sen sijaan, että paneuduttaisiin syvempiin sosio-ekonomisiin ja poliittiisiin olosuhteisiin, joista tämä kärsimys juontaa juurensa.”

Hän päättelee, että: “sen juurten ollessa buddhalaisessa opetuksessa anattasta tarkoittaa, että se (mindfulness) sivuuttaa tietynlaisen syvällisen, keskustelevan tutkiskelun, joka vaaditaan pystyäksemme purkamaan esiin, mitkä ajatuksistamme ja tunteistamme heijastelevat meitä itseämme, mitkä ovat reaktioita ympäristöön, ja – kaikista vaikeimpana kysymyksenä – mitä meidän pitäisi tälle asialle tehdä.”

Mitä Ratnayake tässä sanoo, tuo esiin muutamia mindfulness-liikkeen vakavista ongelmista. Mutta ne eivät ole niitä ongelmia, mitä hän ajattelee niiden olevan. 

Opetus “ei-minästä” on vaikea ymmärtää. Mutta se on vieläkin vaikeampaa, jos yrität ymmärtää sitä kuuntelemalla ihmisiä, joilla ei ole aavistustakaan, mitä opetus “ei-minästä” itse asiassa on. 

Tästä artikkelista ei selviä paljoakaan siitä, mitä Ratnayake oppi “ei-minästä” hänen mindfulness-kurssillaan. Näyttää siltä, ettei käsitteeseen tutustuttu lainkaan. Eikä hän viittaa lähteisiin, joista hän myöhemmin selvitti buddhalaista ajatusta “ei-minästä”. 

Artikkelin ohessa oleva taustatieto kertoo, että Sahanika Ratnayake on filosofian jatko-opiskelija Cambridgen yliopistossa. Niinpä menen heikoille jäille ja veikkaan, että hän oppi “ei-minän” käsitteen lukemalla, mitä tieteentekijät ovat siitä kirjoittaneet, ja/tai kuuntelemalla, mitä sanottavaa Cambridgen filosofian professoreilla on asiasta.

Nämä lähteet eivät ole ihan parhaasta päästä. 

Yksi jutuista, mikä on kiinnittänyt huomioni jokaisessa tuntemassani zenopettajassa on tämä. Ihmisiksi, jotka eivät usko käsitykseen henkilökohtaisesta minästä, heillä oli todella vahvat persoonallisuudet.

Jos olisin oppinut “ei-minästä” vain kirjoja lukemalla, olisin voinut kuvitella sen tarkoittavan omien tuntemuksiensa omistajuuden välttämistä, tai henkilökohtaisen vastuun hyväksymättömyyttä, tai kärsimystä aiheuttavien syvempien sosio-ekonomisten ja poliittisten olosuhteiden tutustumatta jättämistä. Olisin saattanut kuvitella kaikkien zenopettajien olevan tyhjiä ihmisiä, ilman luonnetta ja yksilöllisyyttä, jotka istuskelivat kaiken päivää napojaan tuijotellen ja tehden heidän mielistään täydellisiä tyhjiöitä. 

Minä en kuitenkaan tutustunut “ei-minään” kirjojen avulla. Minä opin “ei-minästä” oikeilta ihmisiltä, jotka olivat omistautuneet buddhalaiselle harjoitukselle. Mikään näissä ihmisissä ei viitannut siihen, että he olisivat sivuuttaneet ajatustensa ja tunteittensa syvän, keskustelevan tutkiskelun. Se oli itse asiassa koko lailla päin vastoin. Nämä olivat ihmisiä, jotka olivat vahvasti yhteydessä tähän osaan heissä itsessään – paljon enemmän kuin kukaan tuntemani, joka uskoi käsitykseen yksilöllisestä, henkilökohtaisesta minästä. Kaikkea muuta kuin tyhjiä tyyppejä, kaikki tietämäni zenopettajat ovat (tai olivat) omalaatuisia, omituisia ja joitain erikoisimmista persoonallisuuksista, joita olen koskaan tavannut. 

“Ei-minä” ei tarkoita itsen kieltämistä. Se ei tarkoita persoonallisuutemme kytkemistä pois päältä tai selän kääntämistä tutustumiselle siihen, mitä me, yksilöinä, olemme tässä maailmassa. Se on paremminkin sen ymmärtämistä, että se “minä”, jona meistä useimmat sen ymmärtävät, on aivan liian rajallinen käsitys voidakseen mahduttaa itseensä sen kaikkeuden, mitä todella olemme. 

Ratnayake on oikeassa sanoessaan, että mindfulnessin ytimessä olevat harjoitukset ovat syvästi yhteydessä buddhalaiseen ajatukseen “ei-minästä”. Mutta, yrittäessään pysytellä erillään siitä, minkä he kokevat olevan buddhalaisuuden “uskonnollisia” näkökulmia, mindfulness-tyypit myös ehdoin tahdoin kieltäytyvät opiskelemasta buddhalaisuuden filosofisia perusteita. Ja vielä se, että mindfulnessin opiskelijat eivät ole tekemisissä todellisten ihmisten kanssa, jotka ovat eläneet “ei-minän” opetuksen ja siihen liittyvien harjoitusten kanssa. 

Ei ihme, ettei heillä todellisuudessa ole aavistustakaan siitä, mitä nuo opetukset todellisuudessa ovat. 

Brad julkaisi alkuperäisen blogitekstin The Disturbing Implications of “Non-Self” Hardcorezen.info-blogissaan 2.8.2019

Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 8.8.2019. Tekstin käänsi Larri Vermola.

Kommentoi kirjoitusta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s