Haluaisin puhua vähän uskosta.

Zenin pariin tullessani asia, joka taisi viehättää minua enemmän kuin mikään muu, oli se, ettei touhuun liittynyt oletusta uskomisesta. Jokainen aiemmin kohtaamani uskonto väitti, että minun oli uskottava johonkin. Minun oli uskottava Jeesuksen kuolleen syntieni tähden. Tai minun piti mennä vieläkin pidemmälle ja uskoa kaikkien Raamatun tarinoiden olevan kirjaimellisesti totta. Maailmankaikkeuden luominen kesti sanatarkasti täsmälleen seitsemän päivää. Oli kirjaimellisesti tulva, joka hukutti maailmassa jokaisen, paitsi Nooan ja hänen perheensä – ja muita näitä juttuja. En pystynyt uskomaan niihin. Yritin, mutten pystynyt.

Sitten pelmahdin Hare Krishnojen paikkaan ja se näytti aika hyvältä hetken aikaa. Aika pian kuitenkin huomasin tuon saman hiton homman olevan heilläkin. Sinun oli uskottava, että Krishna oli oikeasti pieni sininen tyyppi, joka asui 5000 vuotta sitten Pohjois-Intiassa. Sinun piti uskoa hänen rakastelleen yhden yön aikana satojen paimentolaistyttöjen kanssa, kuksien heitä kaikkia samanaikaisesti sadoiksi Krishnoiksi muuntautuneena. Tuo oikeasti on yksi tuon ryhmän uskomuksista.

En pystynyt uskomaan tuollaisiin juttuihin. Niinpä zeniä aloitellessani oli suuri helpotus, kun sain huomata, ettei siinä ollut vaatimusta tietystä uskomuksesta. Uskonto, johon minun ei tarvinnut uskoa! Siinäpä melkoinen lähtökohta!

Usko on jollain lailla hauska juttu. Meillä kaikilla on lukemattomin tuhansin kaikenlaisia uskomuksia. On niitä, joita me tavallisesti pidämme uskomuksina – kuten usko siihen, että lentävät lautaset ovat todellisia, ja avaruusolennot ovat niiden puikoissa, tai usko siihen, että Jeesus kuoli syntieni vuoksi, ja muut tämänkaltaiset jutut.

Sitten meillä on uskomuksia, jotka eivät ole niin esoteerisiä. Tämän päivän Amerikassa voit tulla haastetuksi näistä uskomuksistasi, erityisesti Interneteissä. Esimerkiksi: uskotko Christine Blasey Fordia vai uskotko Brett Kavanaughia? Uskotko, että on olemassa kaksi sukupuolta, vai uskotko, että on olemassa ääretön määrä sukupuolia? Jotkut tällaisista uskomuksista voivat tulla hyvin riitaisiksi.

Minun tulee katsottua tuon kaltaisten uskomusten käytännöllisyyttä. Omassa tapauksessani ei ole käytännön tasolla kovin paljon merkitystä uskonko Christine Blasey Fordia vai Brett Kavanaughia. Uskomukseni eivät muuta korkeimman oikeuden tilannetta mitenkään, tai sitä miten kuulemiset menivät. Eli minulla voi olla tuosta uskomus, mutta se ei ole riittävän merkityksellistä väittääkseni siitä mitään. Siitä ei ole minkäänlaista käytännön hyötyä, että minä alan ilmaista omia uskomuksiani tässä asiassa. Sama juttu myös siinä, uskonko kahden vai tuhansien sukupuolten olemassaoloon. Päivittäisessä elämässä ei oikeasti ole väliä, kumpaan näistä vaihtoehdoista uskon. Niinpä en väitä näistä mitään. En lausu niistä rohkeita kannanottoja tai väittele niistä ihmisten kanssa.

En yritä sanoa, että sinun tulisi tehdä näin. Sanon vain miten minä toimin omien uskomusteni kanssa. En aio hääriä vakuuttelemassa omilla uskomuksillani tämänluontoisista asioista. Pidän nuo uskomukset pääosin itselläni, enkä välitä niistä juurikaan.

On kuitenkin olemassa toinen uskomusten taso, jonka koen todella kiehtovaksi. Tämä menee zenjuttujen puolelle. Se on taso, jolla tämä uskomiseen liittyvä asia tulee minulle henkilökohtaisesti erittäin kiinnostavaksi.

Istuin kerran eräässä Tokion Yliopiston huoneessa kuuntelemassa Nishijima roshin puhetta. Hän oli lähdössä matkalle toiseen maahan. Israeliin, muistaakseni, mutta sillä ei nyt ole väliä. Oppitunnin loppuvaiheilla hän sanoi jotain tämäntapaista: “Uskon nousevani huomenna lentokoneeseen. Uskon istuvani kyseisessä lentokoneessa useita tunteja ja sitten nousevani koneesta toisessa maassa. Mutta en ole täysin varma, että näin todella tulee tapahtumaan.”

Kuullessani luottamani zenopettajan sanovan jotain tuollaista, minulle tuli sellainen tunne, että puhuessamme zen-perinteessä uskomuksista, me puhumme jostain paljon kiinnostavammasta kuin uskomisesta Christine Blasey Fordiin, tai uskosta Jeesuksen kuolleen minun syntieni tähden.

Nishijima roshin viittaama asia oli jotain, mikä menee meidän jokapäiväisten puuhiemme ytimeen. Se liittyy minun todelliseen omaan olemassaolooni maapallolla. Onko olemassaoloni oikeasti sitä mitä ajattelen sen olevan? Onko todellisuus minulla todellisuudesta olevien uskomusteni mukainen?

Ongelmana tällaisiin asioihin uppoutumisessa, ennen kuin olet siihen valmis, on se, että voit saada tällä lailla nuppisi sekaisin. Minulla tämä ongelma liittyy paljolti siihen, mitä kutsutaan post-modernismiksi; ainakin silloin, kun sen varjolla voidaan ajatella, ettei ole olemassa objektiivista totuutta, ja me kaikki voimme tuosta vain väsätä omat, meille itsellemme sopivat totuudet.

Minun näkemykseni mukaan on olemassa objektiivinen totuus. Ehkä “objektiivinen” ei ole oikea sana, mutta nyt ei ole muutakaan käytettävissä. On yksi totuus, ja vain yksi totuus. On vain yksi todellisuus. Luulen, että se on niin. Uskon siihen. Mutta uskon myös, että olen kykenemätön milloinkaan erottamaan tätä totuutta, ainakin älyllisesti. Olen liian pölhö. Me kaikki olemme liian pölhöjä.

Eli vaikka juuri hetki sitten kerroin, ettei Nishijima roshi välttämättä uskonut lentokoneeseen nousemisen ja ulkomaille lentämisen olevan todellinen juttu, hän toimi kuin se olisi todellinen juttu. Hän otti passinsa mukaan, pakkasi laukkunsa, teki ne hommelit jotka tehdään, kun lähdetään ulkomaille. Hän ei vastustellut sitä. Hän ei tehnyt suurta numeroa siitä tosiasiasta, että hänellä oli joitain epäilyksiä yleisestä ymmärryksestä sen suhteen, mitä maailmassa tapahtuu.

Kuulin hänen mainitsevan tämän vain kerran. Vaikka hän sanoi myös: “aineellinen maailma on harhakuvitelma.” Tämä näkökulma nousee esiin myös zen-kirjallisuudessa. Löydät sen Dogenilta ja muista paikoista. Kyseinen näkökulma löytyy, mutta sitä ei yleensä korosteta tai tuputeta kovin voimakkaasti.

Toinen kiinnostava asia uskomisessa on sen liittyminen identiteettiin. Esimerkiksi minä voin identifioitua henkilöksi, joka uskoo Christine Blasey Fordia tai identifioitua henkilöksi, joka uskoo Brett Kavanaughia. Se voi olla tärkeä osa identiteettiäni. Niinpä asettaudun kulkemaan tietyn lipun alla esittämällä uskomukseni tapana vakiinnuttaa henkilökohtaista identiteettiäni ja ryhmään kuulumistani.

Tällaisissa tapauksissa ei oikeasti ole kyse siitä uskonko näihin asioihin vai en. On tärkeämpää kertoa maailmalle jotain itsestäni ja siitä, millaisena henkilönä haluan minut tunnistettavan. Eli jos uskon näyttäväni paremmalta ihmiseltä, jos uskon yhteen näistä asioista toisen sijaan, silloin kerron sinulle uskomukseni saadakseni sinut näkemään minut tietyllä tavalla.

Toinen asia, joka minua kiinnostaa, on se, ettei useimmille ihmisille riitä johonkin uskominen pelkästään itsensä takia. Minun pitää saada muut ihmiset uskomaan samaan mihin itsekin uskon. Tästä syystä jotkut ihmiset tuuppaavat joitain uskomuksia todella voimakkaasti. He uskovat, että jos esimerkiksi riittävän monet väittävät Raamatun olevan virheetön, silloin maailma tulee muuttumaan. He saattavat uskoa, että jos jokainen uskoisi Raamattuun, maailmaan tulisi parempi järjestys ja ylevämmät eettiset arvot.

Ihmiset, jotka uskovat tiettyihin poliittiisiin ajatuksiin, kokevat niin ikään tällä tavalla. Tästä syystä heidän uskomuksensa ovat heille niin velvoittavia, että he viettävät sosiaalisessa mediassa tuntikausia joka päivä tuuppaamassa ajatuksiaan ja kutsumassa ihmisiä rumilla nimillä, jos nämä eivät jaa heidän uskomuksiaan. Se on täsmälleen sama kuin saarnaajat, jotka väittävät sinun palavan helvetin tulessa, jos et usko Jeesukseen. Nykyään Internetissä evankelioidaan kovin tarmokkaasti.

Minulle se kuitenkin näyttää isolta energian ja ponnistelujen hukkaamiselta. En pysty vakuuttamaan maailmaa siitä, että Nishijima roshi oli oikeassa kyseenalaistaessaan lentokoneiden ja maiden todellisuuden. Niinpä en edes yritä.

Elikkä iloitse uskomisesta siihen mihin ikinä uskotkaan, ja yritä olla loukkaamatta ketään uskomuksillasi, sopiiko?

Alkuperäinen kirjoitus löytyy Brad Warnerin blogista nimellä “Belief” ja se julkaistiin 17.11.2019.
Teksti luettiin 95% suomeksi ja käännöksen ollessa kesken lopuksi englanniksi Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 12.12.2019.