Tarjoan jokaisella retriitillä mahdollisuutta meidän zen-nörttien kutsumalle “dokusanille”. Se on yksityinen tapaaminen opettajan ja oppilaan välillä – tai retriittiin osallistuvan ja vanhan hölmön meikäläisen, niin kuin tässä tapauksessa. 

Näissä dokusaneissa kuulen kaikenlaisia tarinoita, ihastumisen riuduttaman tarinoista sydäntäsärkeviin avautumisiin viimeaikaisista lähimmäisten kuolemista ja lähiaikoina havaituista kuolemaanjohtavista sairauksista. 

Kaikissa tapauksissa on vain yksi vastaus ja tämä vastaus on: “Istu sen kanssa”.

Minulla on aina haasteita siinä, miten sanon tämän. Jos sanon “istu sen kanssa” väärällä tavalla, se kuulostaa epäkunnioittavalta. Se kuulostaa kuin ohittaisin jonkun aidon ongelman kuluneella epävastauksella. Ja vielä pahempaa, jos ihminen kuulee minut väärin ja ajattelee minun yrittävän olla Fonzie ja sanoa “istu sen päälle.” 

Mutta vuosikymmeniä sitten, kun aloittelin zazenia, Tim McCarthy sanoi minulle: “Millainen tahansa ongelma sinulla onkaan, parasta mitä voit tehdä on istua sen kanssa.” Ja “istumisella” hän tarkoitti “tee zazenia.” 

Tuolloin se kuulosti karmealta ohjeelta. On oltava parempia ongelmien käsittelytapoja kuin istua niiden kanssa. Kuitenkin tuon ohjeen kuultuani se on osoittautunut yhä uudelleen ja uudelleen oikeaksi viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. 

Siis, toki, jos kätesi murtuu, sinun on parempi mennä ensiksi laittauttamaan osat kohdilleen ja lastoittamaan se, ennen kuin istut sen kanssa. Tietenkin haluamme tehdä tuollaiset järkevät jutut ongelmiimme liittyen. Mutta sen jälkeen kun olet tehnyt kaikki tilanteeseen sopivat hommelit, et voi tehdä juurikaan mitään sen enempää.

Useimmat meistä ei kuitenkaan ymmärrä tätä. Me märehdimme ja yritämme selvittää ongelmamme pyörittelemällä niitä päässämme, ihan kuin kallomme sisällä olisi ratkaisu, jonka voisimme löytää, jos ajattelemme riittävästi ajatuksia aiheeseen liittyen. Tai sitten me juomme tai käytämme aineita unohtaaksemme nuo asiat, niin kuin tuo olisi koskaan jotain henkilöä auttanut. 

Me teemme kaikenlaisia juttuja vain välttääksemme hiljaa hyväksymästä ja tunnustamasta asiaa, joka on vinossa. 

Tämä ei tarkoita, ettemmekö tekisi mitään ongelmalle. Se tarkoittaa, että ymmärrämme sillä olevan rajan, minkä verran voimme asian eteen tehdä ja kun tuo raja on saavutettu, paras mitä voimme tehdä on istua.

Ikävien juttujen kanssa hiljaa istuminen on auttanut minua näkemään selkeämmin sen mitä on ollut oikeasti meneillään, sen sijaan, että yrittäisin henkisesti asettaa asian uudenlaiseen valoon loppumattomin eri tavoin. Todellinen ongelma ei useinkaan ole se ongelma, jonka ajattelen sen olevan. Ongelman todellinen luonne usein tuijottaa minua silmiin sillä aikaa, kun sivuutan sen suosiakseni ajatuksiani kyseisestä ongelmasta. 

Asia on niin, että useimmiten olen aivan liian typerä tajutakseni mikä oikeasti on väärin. Minun pitää vain lopettaa energiani tuhlaaminen yritykseen löytää ajattelemalla ratkaisu tai yritykseen vältellä ongelmaa sellaisena mitä se on.

Joka tapauksessa, hyvää heinäkuun neljättä päivää! Tule Lontooseen katsomaan puhettani, jos olet maisemissa.  

Brad julkaisi tekstin hardcorezen.info-blogissaan nimellä “Sit With It” heinäkuun 4. päivä 2019. 

Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 11.7.2019.