Huomenna aloitamme Kazuaki Tanahashin kanssa yhteisen retriitin Upaya Zen Centerissä. Retriitin nimi on Dogenin tien ympyrä.

Ennen kuin Kaz kutsui minut johtamaan tätä retriittiä kanssaan, tien ympyrä -ilmaisu ei ollut minulle kovinkaan tuttu. Olin todennäköisesti kuullut siitä Tassajarassa, mutta en ollut koskaan kiinnittänyt sanontaan paljoa huomiota. Se vaikutti samalta kuin muut San Francisco Zen Centerin kehittämät iskulauseet. Pienellä, suoraan sanottuna epäsuosittua harjoitusta tekevällä ryhmällä on taipumus luoda omia lyhytversioitaan termeille. Kaikki alakulttuurit tekevät näin. Joskus se on tapa luoda kulttuurinen identiteetti, joka erottuu selvästi valtakulttuurista. Joskus se johtuu siitä, että he ovat aivan rikki samojen sanojen toistamisesta uudelleen ja uudelleen. Useimmiten se on vähän molempia.

Kun Tassajarassa kohdallesi sattuu huono päivä, joku tulee sanomaan sinulle: “Sait harjoitusmahdollisuuden!” Minun tekee mieli läimäistä tällaisia ihmisiä. Jos sanot kenellekään tulleesi kohdelluksi epäreilusti, he ojentavat sinua sanoen: “Tuo on vertaileva mieli!” Tuollaisista asioista tulee todella ärsyttäviä todella nopeasti.

Ja koska he lukevat Dogenia koko ajan, heillä on paljon omia sanontoja asioille, joista Dogen kirjoittaa. Näiden Dogenin ajatusten muokkaileminen omiksi sanonnoiksi ei ole niin ärsyttävää kuin saada sinua vähätteleviä kliseitä silloin, kun sinun vain pitää saada purkaa paineitasi, mutta minulla on taipumus antaa niiden mennä ilman, että tekisin juuri mitään selvittääkseni mitä ne ovat.

Minun pitää joskus kääntää heidän Dogen-sanontojaan toisiksi Dogen-sanonnoiksi, jotka tunnen paremmin. Minulle selvisi, että “tien ympyrän” käännös Nishijima roshin versioksi Dogenin ajatuksesta on “jatkuva harjoitus”.

Se on hyvin olennainen ajatus Dogenin opetuksissa. Se voi, itse asiassa, olla se asia, joka tekee Dogenin zenin pohjimmiltaan erilaiseksi kuin melkein kaikki muut minun tuntemani meditaation muodot ja mikä tekee Dogenin lähestymistavan zeniin nykyihmiselle käytännöllisimmäksi tavaksi lähestyä meditaatiota. Täältä löydät Kazin näkemyksen aiheesta. Nyt kerron teille omani.

Sanoessani sen olevan asian, joka tekee Dogenin tiestä kaikkein käytännöllisimmän, en tarkoita asioita liittyen asentoon tai rituaaleihin tai mihinkään tällaiseen ulkoiseen seikkaan. Asento on tärkeä ja rituaalit ovat merkityksellisiä. Mutta se mitä Kaz kutsuu tien ympyräksi, kuvaa jotain paljon perustavanlaatuisempaa. Ja asia pätee monenlaisiin muihinkin tekemisiin kuin istumameditaatioon.

Siihen asti kun Dogen tapasi opettajansa Tendo Nyojon, hänelle oli opetettu zazenin olevan väline, menetelmä tietynlaisen tavoitteen saavuttamiseen. Zazenia tehtiin, jotta tultaisiin valaistuneiksi.

Tämä on se tapa, jolla suurinta osaa meditaatioista opetetaan. Haluatko vähentää stressiä? Tee näin! Haluatko mielenrauhaa? Tee näin!

Mutta meditaatio ei ole ainoa asia, jota opetetaan tällä tavalla. Melkein jokainen tekemisemme elämässämme on jaettu tavoitteisiin ja keinoihin niihin pääsemiseksi. Teet työtäsi saadaksesi palkan. Juokset pudottaaksesi painoasi. Harjoittelet viulunsoittoa soittaaksesi Carnegie Hallissa. Kirjoitat kirjoja tullaksesi kuuluisaksi kirjailijaksi. Lista jatkuu loputtomasti.

Ongelma on siinä, ettemme usein saavuta tavoitteitamme. Ehkä palkkamme on pienempi kuin ansaitsisimme, tai emme koskaan pääse soittamaan Carnegie Hallissa, tai painomme ei putoa niin nopeasti kuin haluaisimme, ehkä meistä tulee tunnettu kirjailija, mutta ei kuuluisa, emmekä tienaa sillä mitään jne. Tämä aiheuttaa meille paljon pettymyksiä. Se usein riittää meille lopettaaksemme sen mitä olimme tekemässä, paljon ennen kuin sen hyödyt tulisivat näkyviin.

Lukemattomat ihmiset lopettavat meditaatioharjoituksen tästä syystä. On mahdotonta sanoa montako kertaa joku on välittänyt minulle vaikuttavasti kirjoitetun kirjoitelman siitä, miten ilmiselvää ajanhukkaa meditaatio on. Tämä John Horganin kirjoitus on hyvä esimerkki. Horgan pettyi zen-harjoitukseen ja hän selittää syyn tavalla, jota on hyvin vaikea osoittaa vääräksi. Sanoisin, että hän vain teki sitä vääristä syistä. Ja väärät syyt zen-harjoituksen tekemiseen ovat mitkä tahansa syyt zen-harjoituksen tekemiseen.

Tendo Nyojo kertoi Dogenille, että zazen-harjoitus on valaistuminen itsessään. Toiminta ja tavoite eivät ole erilliset. Se ei liity pelkästään zen-harjoitukseen. Se liittyy kaikkeen.  

Alan Watts on tehnyt tästä ajatuksesta erinomaisen kappaleen. Hän vertaa järjetöntä ajatusta jonkin asian tekemisestä lopputulokseen pääsemiseksi säveltäjään, joka luo musiikkia, joka liittyy vain esityksen loppuun pääsemiseen. South Parkin tyypit tekivät siitä loistavan animaation.  

Ajatus harjoitus/valaistumisesta ei ole olemassa vain siksi, että se tuntuisi zenhörhöistä mukavalta ajatella tällä tavalla meidän yleensä tylsästä ja hyödyttömästä harjoituksestamme. Se on mullistava tapaa elää. Käsitystä tavoitteettomasta harjoituksesta voi soveltaa mihin tahansa, mitä elämässämme teemme ja tekee siitä paljon parempaa.

On paljon tapoja ilmaista tämä ajatus. Yksi suosikeistani sattuu olemaan vähän karkea. Mutta koska sen on karkea, se tuppaa olemaan helppo muistaa, ja se kuuluu näin: sinä et syö voidaksesi paskoa.

Me kaikki tiedämme tämän. Kuitenkin muissa yhteyksissä asetamme tavoitteita tekemisellemme ja teemme olomme kurjaksi näin tehdessämme. Meistä tulee sellaisten miesten kaltaisia, jotka ajattelevat seksin olevan orgasmin saamista ja näin kiirehtivät hyvien juttujen ohi. Me hukkaamme elämämme juostessamme tulevaisuuden perässä.

Brad Warner julkaisi alkuperäisen jutun “Dogen’s Circle of the Way” hardcorezen.info-blogissaan 17.2.2014
Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa Rauhankatu 15 A:ssa 9.5.2019