Riisuttu Godzilla

Haruo-Nakajima-205x300Olen päättänyt muuttaa tulevaa retriittiämme Baldy-vuoren zenkeskuksella 5.-7.4.2019 (ilmoittaudu nyt, meillä on vielä muutamia vapaita tyynyjä). Tällä kertaa emme tule pitämään buddhalaisia kaapuja.

Minulla on ollut kaksi pääopettajaa zenissä. Toinen heistä ei koskaan pitänyt kaapuja. Toinen piti kaapuja aina. Näin ollen, minä ajoittain pidän kaapuja, mutta se tuntuu minusta aina oudolta. Jos yrittäisit olla kiltti, voisit kutsua sitä keskitien ilmaisemiseksi. Jos et yrittäisi olla kiltti, voisit kutsua sitä puolivillaiseksi. Se on todennäköisesti molempia.

Nishijima roshi, opettajani Japanissa, hän, joka aina piti kaapuja, ei koskaan pitänyt lausuntaa. Hänen mielestään Japanin zen oli muuttunut pelkiksi lausuntaharjoituksiksi, niinpä hän oli niitä tiukasti vastaan. Minä opin miten zen-lausuntaharjoituksia tehdään vieraillessani Tassajarassa. Olin harjoittanut zazenia noin kolme vuosikymmentä ennen kuin osallistuin ensimmäiseen zen-tyyliseen lausuntaharjoitukseen.

Pidin Tassajarassa tehtävistä lausuntaharjoituksista ja ajattelin, että ne olisivat hyvä tapa aloittaa päivämme Baldy-vuoren retriiteillä. Niinpä opetin muutamille muille ihmisille, mitä olin oppinut Tassajarassa ja aloimme tehdä niitä.

Tuntui sopivalta pitää kaapuja näissä tapahtumissa. Pidin niitä esiintymisasuina. Haruo Nakajiman esittäessä Godzillaa hän pukeutui suureen kumiseen dinosauruspukuun. Se sopi hänen näyttelemäänsä rooliin. Pukeutuessaan tuohon pukuun hän teeskenteli olevansa hirviö. Riisuttuaan puvun kukaan ei erehtynyt luulemaan Haruo Nakajimaa Godzillaksi.

Näin minä suhtauduin buddhalaisiin kaapuihin meidän lausuntaharjoituksissamme. Puin ne päälleni ja teeskentelin olevani zenbuddhalainen pappi. Riisuin ne ja palasin olemaan taas minä.

Aion kuitenkin kokeilla tehdä harjoituksia jonkin aikaa ilman kaapuja. Koska olen huolissani, että ihmiset pitävät minua Godzillana senkin jälkeen, kun olen riisunut kumisen dinosauruspukuni.

Kaapujen pitämisen alkuperäinen tavoite, silloin kun Buddha piti niitä, oli nöyryyden ja kurinalaiseen elämään sitoutumisen osoittaminen. Aiemmassa elämässään Buddha oli pitänyt hienoja koristeellisia vaatteita. Nämä vaatteet vahvistivat hänen asemaansa tärkeänä ihmisenä ja vapaaherrana. Yksinkertaiset kaavut, joita hän myöhemmin elämässään piti, ilmaisivat vastakkaista.

Mutta ei kestänyt kauaa, kunnes buddhalaisten pitämät kaavut alkoivat ilmaista jotain muuta. Sen sijaan, että ne olisivat kertoneet nöyryyden osoittamisesta, ne alettiin nähdä ilmaisemassa erityistä ja ylevää asemaa. Halvasta kankaasta tehdyt kaavut väistyivät hienosta silkistä tehtyjen, yksityiskohtaisesti kirjailtujen kaapujen tieltä. Hassut hatut tulivat mukaan. Ennen pitkää kaavuista tuli sellaisia vaatteita, jotka Buddha oli hylännyt.

Näin ei käynyt aina ja kaikkialla. Mutta näin tapahtui riittävän usein, jotta kaavun vertauskuva alkoi hävitä ja sotkeentua. Niinpä kaapuja muutettiin ja yksinkertaistettiin. Muutama sukupolvi myöhemmin ne tulivat taas koristellummiksi. Ja sitten muutaman vuoden päästä niitä yksinkertaistettiin. Ja näin se jatkui.

Japanissa näkee nykyään paljon ylihienoja buddhalaisia kaapuja. Mutta minusta siellä on myös yhteinen ymmärrys, että nuo kaavut eivät oikeasti merkitse kovin paljoa. Japanilaiset eivät yleisesti ole kovin uskonnollisia. Uskonnolliset rituaalit ja hengelliset johtajat eivät tee heihin vaikutusta. He ymmärtävät, etteivät tuollaisia kaapuja pitävät ihmiset oikeasti ole hahmoja, joita he seremonioissa esittävät, sen enempää kuin mitä Haruo Nakajima oli oikeasti Godzilla.

Jos katsot, miten buddhalaiset munkit on tuotu esiin elokuvissa, kuten Rashomon ja Fancy Dance, jotka arvioin muutama kuukausi sitten YouTube-kanavallani, voit nähdä mitä japanilaiset ihmiset yleisesti ajattelevat buddhalaisista munkeista.

Amerikassa me sen sijaan otamme uskontomme erittäin vakavasti. Erityisesti, jos nuo uskonnot ovat eksoottista tuontitavaraa salaperäisestä idästä. Joku joka pitää kaukaisen maan valaistuneen mestarin salaperäisiä kaapuja on hyvin erityinen henkilö.

Minä sain ensikosketukseni tähän asiaan pitäessäni rakusuani – pienoisversiota buddhalaisesta kaavusta, joka roikkuu kaulasta kuin oudonnäköinen ruokalappu – Green Gulchin tilalla, San Fransiscon zenkeskuksen viljely-yhteisössä/-luostarissa, vähän Golden Gate -sillan pohjoispuolella. Nishijima roshi oli antanut minulle vaaleanruskean rakusun osoituksena siitä, että minulle oli annettu dharmansiirto. En ollut koskaan juurikaan ajatellut värivalintaa, ennen kuin näin, miten ihmiset reagoivat rakusuuni Green Gulchissa. Pukeuduttuani siihen muutuin yhtäkkiä tavallisesta paikassa dallailevasta kaverista julkkiseksi, jota ihmiset töllistelivät niskojaan venäytellen ohitse kulkiessani.

Olen kovasti yrittänyt saada ihmisiä, jotka tulevat tapahtumiimme Angel City -zenkeskuksessa tai retriitteihimme Baldy-vuorella, olemaan näkemättä kaapuja tällä tavalla. Mutta viime aikoina se ei ole minusta toiminut. Saan epämiellyttävän tuntemuksen aina kun pukeudun noihin kaapuihin.

Aion siis kokeilla jotain muuta tulevasta retriitistä lähtien. En minä, eikä kukaan muu, tule pitämään buddhalaisia kaapuja edes silloin, kun suoritamme aamupalveluksen. Muutan myös tavan, jolla uhraamme suitsukkeen Buddhalle aamupalveluksissa.

Normaalisti lausuntapalveluksen alussa vanhin papeista, pukeutuneena hienoihin kaapuihin, uhraa suitsuketikun ja kumartaa Buddhalle yhteisön puolesta. Alunperin tämäkin oli tarkoitettu osoittamaan nöyryyttä ja sitoutumista. Minusta kuitenkin tuntuu, että se nähtäisiin nykyään erityisen pappeuteen littyvän etuoikeuden ilmauksena.

Tästä tulevasta retriitistä alkaen, vaihtuva vapaaehtoinen retriittiin osallistuja tekee suitsukkeen uhraamisen aina aamuisin. Minä seison taustalla ja kumarran kaikkien muiden ryhmäläisten mukana. Suitsukkeen uhraamisen kunniaa tullaan kierrättämään myös Angel City -zenkeskuksen palveluksiin osallistuvien keskuudessa.

Tulen näkemään, josko tämä onnistuisi hälventämään osan erityisyydestä, joka näyttäisi tulevan hienojen kaapujen pitämisen ja hienojen roolien esittämisen mukana. Ehkä me alamme nähdä, että me kaikki olemme Godzilla.


Julkaissut Brad Warner Hardcorezen.info-blogissaan 27.3.2019 alkuperäisellä nimellä “Godzilla Disrobed”
Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 4.4.2019
Kääntänyt Larri Vermola

Kommentoi kirjoitusta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s