Tänä aamuna eräs lukija välitti minulle Lichen Brownin hänen isästään kirjoittaman avoimen kirjeen, jonka Lichen Brown oli lähettänyt San Franciscon zenkeskuksen johtoporukalle. Kirje on luettavissa Ed Brownin nettisivuston, Peaceful Sanghan kautta. Asiasta voi lukea lisää, mukaan lukien SFZC:n vastauksen, tästä linkistä.

Ed Brown on – tai pikemminkin oli – opettaja San Francisco Zen Centerissä. Tassajara, SFZC:n luostarintapainen retriittikeskus, oli toiminut vuosikausia maallisena lomapaikkana ennen kuin SFZC osti sen vuonna 1967. Ed oli töissä Tassajarassa ennen kuin SFZC osti paikan ja hän oli ainoa henkilö, joka jäi Tassajaraan omistajan vaihduttua. Ed opiskeli zeniä ja Shunryu Suzuki, SFZC:n perustaja ja Zen mieli, aloittelijan mieli -kirjan kirjoittaja, vihki hänet zen-opettajaksi vuonna 1971. Hän oli myös aiheena elokuvalle How to Cook Your Life, yksi harvoista todella katsomisen arvoisista nykypäivän amerikkalaista zen-harjoitusta käsittelevistä elokuvista.

Nyt SFZC on heittänyt hänet pihalle, koska joku oli käsittänyt väärin, että hän olisi puhunut erektiosta.

Minun edellinen kirjoitukseni tässä blogissa käsitteli osallistamista zenissä. Kuten siinä sanoin, minusta on tärkeää, että ihmisten ei tarvitsisi kokea, etteivät he voisi harjoittaa zeniä typerien pinnallisten syiden, kuten rotu, sukupuoli, seksuaalinen orientaatio jne. vuoksi. Mutta, minä sanoin, zen-harjoituksen pitää säilyä sinä mitä se on.   

En tiedä tarkalleen, miksi SFZC päätti heittää ulos yhden sen ydinihmisistä – yhden heidän harvoista jäljelläolevista yhteyksistään heidän perustajaansa – johtuen selvästi väärinymmärretyistä vaikutelmista, joita joku joka ei näyttäisi kuunnelleen kovin tarkasti Edin puhetta, oli saanut. Mutta voin tehdä muutamia arvauksia.

SFZC on tosi suuri laitos, jonka vuosittaiset kulut nousevat miljooniin dollareihin. He ovat hyvin riippuvaisia monien Pohjois-Kalifornian rikkaiden ihmisten lahjoituksista. Näillä lahjoittajilla, veikkaisin, on kovin tietynlaiset poliittiset näkemykset ja he odottavat tukemiltaan yhteisöiltä näiden poliittisten näkemysten mukaista toimintaa.

En usko liioittelevani arvatessani edelleen, että joidenkin SFZC:n suurimpien tukijoiden näkemykset olisivat liikkuneet radikaalisti vasemmalle enenevässä määrin lähivuosina. Näin ollen, jos SFZC toivoo selviävänsä taloudellisesti, heidän myös tulee siirtyä samaan suuntaan.  

Ed Brownin puhe ei ollut poliittinen. Eikä sitä oltaisi pidetty tunteettomana tai hyökkäävänä ketään kohtaan, paitsi niiden toimesta, joiden identiteetti on lisääntyvässä määrin riippuvainen hyökkäämisestä kaikkea vastaan, mikä vähänkin vihjaa pienimmästäkään poikkeamasta heidän helliteltyjä uskomuksiaan kohtaan. Lisäksi näyttää minusta siltä, että nouseva ammattilaistasoisten loukkaantujien vasemmistolainen luokka sanelee, mitä San Francisco Zen Centerissä voidaan nykyisin sanoa.

Ja anna kun teen tämän vielä aivan selväksi. Se olisi minusta aivan yhtä hälyttävää, jos Teekutsuliike tai joku toinen ammattilaistason loukkaantujien oikeistolainen ryhmä alkaisi sanella asioita SFZC:ssä. Itse asiassa se olisi minusta hälyttävämpää, jos SFZC alkaisi kumarella oikeistolaisille. Mutta tämä on silti hälyttävää.

On pirun harmi, että olemme tällaisessa tilanteessa. Aiemmin pidin San Francisco Zen Centeristä. Minulla on jopa muutamia läheisiä ystäviä, jotka kutsuvat paikkaa “kodiksi”. Mutta Ed Brown ei enää voi, vaikka hän on ollut siellä pidempään kuin kukaan nykyään SFZC:stä vastuussa oleva.

Yksi zen-opetuksen tehtävistä on kyseenalaistaa meidän syvimmin hellimät käsityksemme. Esimerkiksi, minä olen ollut kasvissyöjä suurimman osan elämästäni; kauemmin kuin olen opiskellut zeniä. Kasvissyönti on minulle todella tärkeää.

Kuitenkin muistan kuulleeni tarinan, miten SFZC:n perustaja, Shunryu Suzuki, kerran huijasi kasvisyöjä-oppilaansa syömään hampurilaisen. Suzuki ja oppilas olivat ruokapaikassa yhdessä. Oppilas tilasi jonkinlaisen vege-sandwichin ja Suzuki tilasi hampurilaisen. Kun ruoka saapui, Suzuki nappasi oppilaan vege-sandwichin ja hotkaisi se nopeasti. Sitten hän sanoi: “Älä murehdi! Saat minun ruokani!” ja tarjosi hänelle hampurilaisen.

Jos SFZC:n opettaja tekisi mitään tällaista näinä päivinä, olen varma, että hänet potkittaisiin paikasta pihalle. Toisaalta, ehkä ei, koska kasvissyönnistä ei ole tullut samanlaista poliittista potkupalloa, mitä rotu-, sukupuoli- ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä asioista on tullut viime vuosina, niin monien ihmisten yrittäessä naurettavan kovasti todistaa kannattajilleen ja tukijoilleen, että heillä on “oikeat” uskomukset.   

Se mitä Ed Brown sanoi, ei kyseenalaistaisi yhdenkään järkevän ihmisen näkemyksiä syrjittyjen yhteisöjen tukemisesta. Ja vaikka haluat väittää, että se niin teki, se ei todellakaan kyseenalaistanut noita näkemyksiä lähellekään niissä määrin, mitä Suzukin hampurilaistapaus kyseenalaisti hänen kasvissyöjä-oppilaansa näkemyksiä.

Mutta nämä ovat sellaisia syvälle ulottuvia, syvästi uskottuja näkemyksiä, joita zeniä opiskelevien tulee saada kyseenalaistetuiksi ja haastetuiksi heidän opettajiensa toimesta.

On vaikea vertailla, mutta löisin vetoa, että jos tällaisia asioita voitaisiin mitata, sitoutumiseni kuolleiden eläinten syömättä jättämiseen on yhtä vahva kuin kenen tahansa sitoutuminen heidän helliteltyihin ihanteisiinsa osallistamisesta. Silti molemmat minun zenopettajani ovat tosissaan kyseenalaistaneet minun sitoutumiseni kasvissyöntiin. Ja minä olen siitä todella kiitollinen.

Voin ilokseni sanoa, että olen edelleen kasvissyöjä. Minusta se edelleen on yksi parhaista elämänvalinnoista, mitä olen koskaan tehnyt, eikä minulla ole aikeita palata johonkin muuhun.

Ja kuitenkin olen hitosti pienempi kiusankappale tässä asiassa nykyisin kuin mitä olin joskus. Lihansyöjät ovat ok. Minä jopa seurustelen yhden kanssa – joskin minulla on taipumus (sananmukaisesti) katsoa toiseen suuntaan, kun hän syö carne asadaa, cochinitaa tai pancitaa. Minulla on paremmasta asenteestani kiittäminen zenopettajiani, koska he herättelivät minua vaalimistani tuomitsemisista.

Tämä ei tapahdu, jos antaudut sellaisten vaatimuksille, jotka eivät siedä edes etäisimpiä vihjauksia heidän uskomustensa kyseenalaistamiseksi.

Ja jos et ymmärrä tätä, et ole pätevä kutsumaan itseäsi zenin opettajaksi.

Julkaissut Brad Warner Hardcorezen.info-blogissaan 8.10.2018 alkuperäisellä nimellä “Challenging Cherished Beliefs”
Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 21.3.2019