Onko tietoisuus ensisijaista?

Bread-300x225Laitoin viime viikonloppuna videon Youtube-kanavalleni, minkä aiheena oli Donald Hoffman -nimisen kaverin TED-konfrenssipuhe. Hoffman on kognitiotieteen professori Kalifornian Yliopistossa Irvinessä. Hänen pitämänsä TED-puhe oli nimeltään “Näemmekö todellisuuden niin kuin se on?”

Puheessaan professori Hoffman paneutuu sellaiseen ajatukseen, että se mitä havaitsemme aisteillamme, ei ehkä vastaa todellisuutta. Hän vertaa havaitsemaamme tietokoneen työpöydällä näkemiimme kuvakkeisiin. Kuvakkeet ovat vain tapa, jolla voimme saada tolkkua siitä, mitä tietokoneen sisällä itse asiassa on. Mitä tietokoneen sisällä oikeasti on, on aivan liian monimutkaista useimmille meistä ymmärtääksemme siitä mitään. Voit katsoa videoni tai Ted-puheen, jos haluat tietää asiasta enemmän.

Tehtyäni kyseisen videon katsoin vielä muutamia professori Hoffmanin tekemiä ja hänestä tehtyjä videoita. Olin hieman pettynyt siihen, mitä opin paneuduttuani aiheeseen syvemmin. Yksi Hoffmanin käsityksistä on, että tietoisuus on ensisijaista. Tietoisuus on todellisuuden perusta. Siellä on jopa video Deepak Choprasta tuuppaamassa aiheesta täyslaidallista professori Hoffmanille.

En halua tässä käydä kritisoimaan professori Hoffmania. Mieluummin haluaisin kertoa joistain asioista, miksi buddhalaisuus torjuu ajatuksen siitä, että todellisuus olisi ensisijaista.

Tämä on erityisen hämmentävää, koska on olemassa joitain buddhalaisia koulukuntia, jotka puhuvat “vain mielestä”. Jopa Dogen puhui “yhdestä mielestä kaikkina dharmoina ja kaikista dharmoista yhtenä mielenä.” Tämä oli kirjoituksessa nimeltään Mieli tässä ja nyt on Buddha. Kun sanaa Buddha käytetään tällaisessa yhteydessä, sillä viitataan koko maailmankaikkeuteen elävänä olentona. Kirjoitin tästä kirjoituksesta kirjassani Don’t be a jerk.

Monet ihmiset kuulevat tällaista puhetta ja päättelevät, että Dogen ja jopa itse Buddha kannattivat ajatusta, että tietoisuus on ensisijainen voima maailmankaikkeudessa.

Mutta tätä Dogen ei ollenkaan tarkoita.

Buddhalaisten käsitys mielestä ei ole sama kuin meidän tavallinen ymmärryksemme tietoisuudesta. Sanskritinkielinen sana, joka yleensä käännetään tietoisuudeksi, on vijnana. Se on yksi viidestä skandhasta, joista ihmisen sanotaan koostuvan. Nämä viisi ovat 1) muoto, 2) tuntemus, 3) havainnot, 4) mielijohteet ja 5) tietoisuus. On olemassa, tottakai, lukuisia muita käännöksiä, mutta tämän version minä opin.

Barbara O´Brien kirjoitti erittäin hyvän lyhyen johdattelun viiteen skandhaan ThoughtCo-nettisivustolla. Vijnanasta/tietoisuudesta hän kirjoittaa: “Vijnana on reaktio (vaste), jolla on yksi kuudesta perustoiminnosta sen lähtökohtana ja yksi kuudesta vastaavasta ilmiöstä sen kohteena. Esimerkiksi, äänellisellä tietoisuudella – kuulemisella – on korva lähtökohtanaan ja ääni kohteenaan. Henkisen tietoisuuden lähtökohta on mieli (manas) ja käsitys tai ajatus sen kohde. On tärkeää ymmärtää, että tämä tietoisena oleminen tai tietoisuus on riippuvainen muista skandhoista eikä ole olemassa niistä riippumattomana.”

Buddhalaisuuden Vain mieli -koulukunta (yogacara) tutkii vijnanaa/tietoisuutta. He vakuuttelevat, että vaikka tietoisuus on todellinen, tietoisuuden kohteet eivät ole. Mutta he eivät pidä tietoisuutta ensisijaisena. He sanovat, että tietoisuus on se, mitä meidän pitäisi tutkia, koska se on ainoa asia, jonka me varmuudella tiedämme olevan todellinen. Mutta he eivät sano, että tietoisuus yksinään on todellisuus.

Arvelen, että tämä kuulostaa jotenkin oudolta.

Kokeillaanpa tätä toisella tavalla.

Minusta näyttää, että monet, jotka vakuuttelevat tietoisuuden olevan ensisijaista, ajattelevat, että tietoisuuden on oltava sellaisenaan olemassa oleva juttu. He ajattelevat, että mitä me olemme, on puhdasta tietoisuutta. He sanovat, että tietoisuus on olemassa riippumatta materiaalisesta maailmankaikkeudesta. He kuvittelevat, että tietoisuus saattaa voida olla olemassa itsestään, ilman mitään mistä oltaisiin tietoisia.

Mutta buddhalainen käsitys tietoisuudesta on, että tietoisuus on olemassa vain, kun on kohde tai tuntemus tai ajatus tai joku toinen jokin, josta olla tietoinen. Ei ole muunlaista tietoisuutta kuin tietoisuuden kohteet.

Eli ajatuksessa siitä, että tietoisuus on muusta maailmankaikkeudesta erillinen, ei ole todellista järkeä.  

Mieli, buddhalaisesta näkökulmasta, on eri kuin tietoisuus. Buddhalaisten sanoessa, että kaikki asiat ovat yhtä mieltä, he eivät tarkoita, että kaikki on puhdasta tietoisuutta. He eivät tarkoita myöskään, että tietoisuuden kohteet olisivat ei-olemassaolevia. He vain tarkoittavat, että nuo kohteet eivät ole sitä, mitä me havaitsemme niiden olevan.

Onko ilma todella hajutonta vai olemmeko me vain kyvyttömiä haistamaan ilmaa, koska me haistelemme sitä koko ajan? Ehkä se on kuin joku, joka on leipomossa töissä, eikä enää havaitse tuoreen leivän tuoksua, koska he [leipomotyöntekijät] haistelevat sitä taukoamatta. Ehkä ilmalla on haju, mutta me emme pysty haistamaan sitä.

Jos emme pysty haistamaan ilmaa, niin ehkä me emme pysty aistimaan tietoisuutta. Me tiedämme sen olevan olemassa. Mutta koska emme pysty aistimaan sitä, me kuvittelemme sen pitävän olla kaiken perimmäinen kasvualusta.

Buddhalaiset kertoisivat meille, että tämä ei pidä paikkaansa. Tietoisuus on vain yksi osa asioiden joukkoa, joka tulee yhteen muodostaen tuntevan olennon.


Julkaissut Brad Warner 12.2.2019
Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 28.2.2019
Kääntänyt Larri Vermola

Kommentoi kirjoitusta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s