Joku kysyi minulta vähän aikaa sitten, että jos zazen on hyödytöntä, miksi tehdä sitä?

Kodo Sawaki, minut vihkineen opettajan ensimmäinen opettaja, sanoi: “zazenista ei ole mitään hyötyä.”

Mutta Sawaki oli Dogen Zenjin kirjoitusten opiskelija. Ja Dogen sanoi: “Milloin vain edes hetken ilmennät Buddhan tunnusta istumalla ryhdissä Samadhissa (l. teet zazenia), koko ilmiöiden maailma … ja koko taivas tulee valaistuneeksi … Lisäksi kaikki olennot … välittömästi saavat puhtaan kehon ja mielen, toteuttavat suuren vapautumisen tilan ja ilmentävät alkuperäiset kasvonsa. Kyseisellä hetkellä kaikki asiat todellistavat oikean heräämisen … (ja) käännät dharmapyörää ja esiin tulee syvä viisaus, (joka on) perimmäinen ja mistään riippumaton.

Minun korvaani tämä ei kuulosta hyödyttömältä!

Eli kielsikö Sawaki sen mitä Dogen sanoi? En usko.

Hetkessä oleminen on nykyisin isosti kaikkien huulilla. Kaikki haluavat olla enemmän hetkessä.

Mutta sinä olet aina hetkessä. Sinä et voi olla enempää tässä hetkessä, teit sitten mitä tahansa, koska et koskaan voi paeta olemasta täsmälleen tässä hetkessä.

Pystyt vain epäonnistumaan sen huomaamisessa, että olet jo tässä hetkessä. Se voi olla ongelma. Voit tehdä paljon virheitä ajattelemalla olevasi jossain muualla kuin juuri tässä ja juuri nyt. Voit tehdä paljon virheitä ajattelemalla, että tämä hetki on valmistautumista johonkin toiseen hetkeen tulevaisuudessa.

Et tule huomaamaan olevasi tässä hetkessä, ennen kuin lopetat näkemästä tämän hetken valmistautumisena johonkin muuhun. Tässä Kodo Sawakin toteamus zazenin olemisesta hyödytöntä on hyödyllinen.

Sawaki-laina menee kokonaisuudessaan näin: “Mille zazen on hyväksi? Hyväksi ei millekään. Niin kauan kun tämä hyväksi ei millekään -harjoitus ei uppoa meidän luihin ja ytimiin, ja me todella harjoitamme sitä mikä ei ole hyväksi millekään, siitä ei synny mitään hyvää.”  

Jotta zazen voisi olla hyväksi mille tahansa, sen tulee olla hyväksi ei millekään.

Mikä vetää sinut pois tästä hetkestä, on ajatus, että tämän hetken tulisi olla hyväksi jollekin tämän hetken ulkopuolella. Lomasi Kreikan saarella on sitä varten, että olisit vähemmän stressaantunut palattuasi töihin Burbankiin. Käyt töissä, jotta voit juhlia viikonloppuna. Juhlit viikonloppuna, jotta voit unohtaa työsi.

Juuri tällä hetkellä rakennetaan jotain uusia asuintaloja korttelin päässä kodistani. Joka päivä aamunkoitosta auringonlaskuun kuulen vasarointia, piippausta ja miesten huutoja. Tulevaisuuden asuintalo rakennetaan vasaroimalla nauloja lautoihin tänään.

Siinä ei ole mitään vikaa. Mutta jos mielikuva huomisesta häiritsee sinua liikaa tänään, lyöt vasaralla itseäsi peukaloon.

Tekemällä zazenista hyödytöntä me keskitymme tekemiseen eikä odottamiimme hyötyihin. Jos me teemme zazenia täysillä juuri nyt, hyödyt hoitavat itse itsensä.

Minä tiedän miksi minä teen sitä. Minä tiedän mitä minä siitä saan.

Minä en ole luonnostani mukava, tasapainoinen kullanmuru. Se en ole minä. Minä olen hapan, närkästynyt, vihainen, sosiaalisesti taitamaton ja hankalasti tutustuttava. Kun minulla palaa sulake, se palaa pohjaan asti. Minulle zen-harjoitus ei ole ollut tapa muuttua hillitystä tyypistä Kaikkitietäväksi ja Kaikennäkeväksi Mestariksi, täynnä kauneutta, autuutta ja sateenkaaria. Se on ollut tapa välttyä naksahtamasta ihan kokonaan.

Ilman zen-harjoituksen antamaa kivijalkaa, en pystyisi tekemään mitään mitä nykyisin teen. Olen täysin perillä tästä asiasta. Kun istun pienelle tyynylleni pienessä asunnossani joka aamu ja ilta, tiedän, että miten tylsältä ja typerältä minun istumiseni tuijottamassa puoli tuntia vaatekomeroni ovea näyttäisikään – jopa minulle! – se on se, joka tekee muun elämäni ylipäätään edes mahdolliseksi.

Joo, minulla on ollut joitain melko hämmästyttäviä oivalluksen hetkiä. Minä siis en ole ollut hämmästyttävä. Mutta se mitä olen nähnyt, on ollut ällistyttävää.

Mutta se ei ole se syy, miksi istun tyynylle joka päivä.

Istun tyynylle jokaisena päivänä selvitäkseni siitä.

Zazenissa ja hampaidenpesussa on minulle paljon samaa. Pikkulapsena äitini pesi hampaani puolestani. Vähän vanhempana äitini odotti minun pesevän ne itse. Mutta minulle piti aina sanoa, jotta pesisin ne.

Sitten jonain kertana huomasin, että minusta tuntui paremmalta niinä päivinä, jolloin olin pessyt hampaani kuin niinä, jolloin en pessyt. Sen jälkeen minulle ei tarvinnut sanoa hampaidenpesusta. Minä vain tein sen.

Nykyään, kun pesen hampaitani, en mieti pesemisen hyötyjä. En ajattele reikiintymisen ehkäisemistä enkä iensairauksia. Minä vain teen sen, koska se on se mitä teen joka aamu ja ilta. Zazenin kanssa on sama. En koskaan ajattele mitä hyvää siitä seuraa. Minä vain teen sen.

Ja kuitenkin tiedän, että kaikki hassut jutut, joita Dogen kertoo zazenin hyödyistä, sekä itselle että koko maailmankaikkeudelle, ovat kirjaimellisesti totta. Hän ei vain viskellyt söpöjä vertauskuvia. Hän ei keksinyt juttuja yrittääkseen kuulostaa kannustavalta. Hän ilmaisi täsmällisesti mitä tapahtuu, kun teet zazenia.

Koko taivas todella tulee valaistumiseksi. Kaikki olennot todella saavat puhtaan kehon ja mielen välittömästi. He aidosti toteuttavat suuren vapautumisen tilan ja ilmaisevat todelliset kasvonsa. Kaikki asiat kirjaimellisesti toteuttavat oikean heräämisen, pyörittävät dharmapyörää ja tuovat esiin syvän viisauden, (joka on) perimmäinen ja mistään riippumaton.

Tosissaan. En vitsaile.

Mutta vain tekemällä kasapäin umpitylsää zazenia, joka on täysin hyödytöntä, tämä tulee ilmeiseksi.

Outoa, vai mitä mieltä olet?

Julkaissut Brad Warner 7.2.2019
Luettu 14.2.2019 Kajo Zendo Turun viikkozazenissa