Monet maailman menestyksekkäimmistä yritysjohtajista käyttävät meditaatiota etulyöntiaseman saavuttamiseen. Näin kertoo kortti, joka on Huffington Postin meditaatiosta
kertovan videon/jutun alussa. Kirjoitus on nimeltään Huippujohtajat paljastavat tärkeimmän menestykseen johtavan tavan. “Russell Simmons kutsuu meditaatiota ´olemassaoloni ytimeksi´”, juttu kuiskaa kortin alla. Ja Russell Simmonsin nettovarallisuus on 325 miljoonaa dollaria!

Miksi sitten tämän 30 vuoden meditaatioskeidan jälkeen en ole vieläkään menestynyt?

Tiedän, tiedän. On olemassa erilaisia tapoja määritellä “menestys”. Mutta eipä nyt huijata itseämme. Menestys, jota tämä juttu esittää, ei ole mitään teoreettista “menestyksen haluamattomuuden menestys” -tyylistä zen-höpinää. He puhuvat todellisesta menestyksestä, muru! Sellaisesta jota Donald J. Trumpilla on!. Sellaista jonka saat, kun käytät meditaatiota saadaksesi edun suhteessa kilpailijoihin. Pam! Siihen loppui räpiköintisi! Koska mä meditoin, mulqvist!

Asiaa tältä kantilta katsoen et voisi koskaan pitää minua menestyneenä. Olen 52-vuotias mies, joka ei ole koskaan omistanut taloa, ei omista autoa eikä ole koskaan omistanut sellaista joka ei olisi ollut rotisko, jolla ei ole vakaata ansiotuloa eikä ole minkäänlaisia todellisia näkymiä minkään näistä saavuttamiseen.  

Menestys riippuu mittaamisesta ja vertailusta. Toisaalta olen menestynyt, koska olen julkaissut kuusi kirjaa, jotka ovat edelleen painossa, mukaan lukien ensimmäinen, jonka julkaisin yli kymmenen vuotta sitten. Minun ei tarvitse leimata kellokorttia joka päivä. Olen oma pomoni. Tienaan riittävästi maksaakseni vuokrani ja laskuni ja jotain jää ylikin, jotta voin ostaa vanhoja levyjä Goodwill-levykaupasta.  

Toisaalta, en ole menestynyt, koska yksikään kirjoistani ei ole koskaan voittanut kirjallisuuspalkintoa. Ne eivät myy yhtä hyvin kuin monien muiden samasta aihealueesta kirjoittavien kirjoittajien kirjat. Kirjojani ei ole koskaan arvioitu New York Timesissä ja epäilemättä ei koskaan arvioidakaan. En tule koskaan olemaan Oprahin Super Spiritual Sunday -ohjelmassa. NPR-radioasemat jättävät jokaisen julkaisemani kirjan rutiininomaisesti huomiotta. Bill Maher ei halua minua ohjelmaansa, vaikka jokainen muu uskonnosta kirjan kirjoittava henkilö pääsee mukaan. Sain joskus kuulla joltain, joka on tekemisissä hengellisen skenen isojen nimien kanssa, “etten ole edes tutkan ruudulla”, kun puhutaan meditaatiomaailman todellisista tähdistä. Minun retriittini eivät tule ääriään myöten täyteen, niin kuin ne, joita skenen isot pojat pyörittävät.

Se riippuu siitä mihin itseäsi vertaat. Siitä menestyksessä on kysymys – vertailusta.

Samurait keskiajan Japanissa ymmärsivät, että meditaatio saattoi antaa heille kilpailuedun. He käyttivät zazen-harjoitusta “vahvistaakseen taitojaan” ja “vahvistaakseen keskittymiskykyään” sanoittaakseni omin sanoin HufPo:n videota.

“Aivojen eri osat, erityisesti aivokuoren etuosa ja osat kuten mantelitumake, jotka reagoivat pelkoon, näyttävät vahvistuvan meditaatiossa ja näin voit arvioida vastaan tulevaa tilannetta vähän rauhallisemmin ja objektiivisemmin”, sanoo juontaja jostain Discovery TV-kanavan ohjelmasta, jossa on animaatioita aivojen sisältä. “Meditoin ja ajattelen tavoitteita, jotka haluan saavuttaa tuona päivänä”, sanoo Paolo Moya, Marshall Moya Design -yrityksen pääjohtaja. Sitten esiin tulee kortti, jossa lukee: “meditaatio on tehokas työkalu menestykseen.”

Se todellakin on! Jos haluat katkaista kaulan arkkiviholliseltasi Miyamoton klaanissa tai vain tuhota taloudellisten kilpailijoittesi urat, meditaatio voi varmuudella auttaa.

Ja se on ongelma.

Meditaation myyminen avaimena menestykseen tuhoaa meditaation. Jos meditaatiosi on suuntautunut tavoitteiden saavuttamiseen, sinä vain vahvistat sitä osaa itsessäsi, joka on ikuisesti tyytymätön, joka on ikuisesti etsimässä hyväksyntää ulkopuolelta, joka ikuisesti juoksee rahan ja vallan perässä. Olet löytänyt entistäkin tehokkaammaan tavan varmistaa, ettet ole koskaan onnellinen, tasapainoinen, etkä koskaan saa minkäänlaista rauhaa.

On hiton hyviä syitä siihen, miksi alkuaikojen buddhalaiset opettivat eettisiä periaatteita meditaation rinnalla. He ymmärsivät heti alussa, että meditaatio ilman etiikkaa voi olla todellakin paha asia. Meditoijalle yhtä lailla kuin kaikille muillekin. Mutta nyt meidän pitää tehdä meidän meditaatiokursseistamme täysin sekulaarisia. Niinpä kokonainen sukupolvi on oppimassa meditoimaan ilman minkäänlaista eettistä ohjausta sen rinnalla.

Ystäväni julkaisi yhden noista vakuuttelevista meemeistä muutama päivä sitten. Siinä luki “Haaveile siitä, Usko siihen, Saavuta se.” Lähetin kommentin, “Haluan saavuttaa kyvyn olla välittämättä saavuttamisesta.”

Vaikka haluankin tuota, se ei ehkä ole luonnollista olla aina täysin välittämättä saavuttamisesta. Se voi olla meihin eläiminä sisäänrakennettuna, että kilpailemme toistemme kanssa varoista. Ja vaikka se ei olisi erottamaton osa meitä, me elämme yhteiskunnassa, joka mittaa menestystä tietyillä tavoilla ja palkitsee niitä, jotka näyttävät sen saavuttavan, samalla rankaisten niitä meistä jotka eivät sitä saavuta.  

Vaikka me emme ehkä koskaan ole täysin vapaita saavuttamisen halustamme, me saatamme voida oppia näkemään tuon halun juuri sellaisena mitä se on. Taas vain yhtenä ajatuksena päämme sisällä. Ei sen parempana tai huonompana kuin mikään muukaan satunnainen neuronien lähettämä impulssi. Ei mitään mistä innostua. Ei mitään mikä vaatisi minkäänlaista vastausta.

Ehkä se on yksi tapa määritellä “menestys”.

Julkaissut Brad Warner 5.5.2016
Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 10.1.2019.