Dogenia punkkareille

TrueReligionJeans-300x184

Olen retriitillä, enkä voi lähettää viestejä. Seuraava teksti on muokattu versio puheesta, jonka pidin Dogen Translators Forum -tapahtumassa San Franciscossa marraskuun 5. päivänä vuonna 2010.

Viime kesänä Tassajaran zen-luostarissa tapasin Kazuaki Tanahashin, monien Dogen Zenjin, Soto zen -koulukunnan perustaneen japanilaisen munkin kirjojen kääntäjän. Niihin aikoihin Tanahashi oli järjestämässä suurta tapahtumaa San Francisco Zen Centerissä, juhlistaakseen kääntämänsä Dogenin mestariteoksen, Shobogenzo, todellisen dharmasilmän aarreaitta, julkaisua. Koska kirjoitin kirjan Shobogenzosta nimeltään Sit Down and Shut Up: Punk Rock Commentaries on Buddha, God, Truth, Sex, Death, and Dogen’s Treasury of the Right Dharma Eye (suom. huom. kirjaa ei ole suomennettu; nimi vapaasti suomennettuna: Pää kiinni ja istu alas: punk rock näkökulmaa aiheisiin buddha, jumala, totuus, seksi, kuolema ja Dogenin oikean dharmasilmän aarreaitta), hän ajatteli minun voivan sopia tapahtumaan. Hän ehdotti, että pitäisin siellä puheen otsikolla “Dogenia punkkareille”. Hän saattoi vitsailla. En ole varma. Mutta minä pidin otsikosta. Se ei ole otsikko, jonka olisin itse valinnut. Mutta otsikko vihjaa asiasta, josta haluaisin puhua. Siispä tein niin.

Törmäsin Dogeniin ensi kertaa ollessani 19-vuotias punk-rokkari. Olin ollut hetken aikaa lievästi kiinnostunut itämaisista uskonnoista, mutta en ollut asian suhteen kovin tosissani. Päätin osallistua yliopistossani kurssille nimeltään Zenbuddhalaisuus, lähinnä ottaakseni vähän uutta suuntaa.

Dogenin filosofia muutti elämäni. En ollut koskaan nähnyt mitään sen kaltaista. Olen opiskellut häntä siitä asti.

Dogenin yleinen arvostaminen on 20. ja nyt 21. vuosisadan ilmiö. Vaikka hän kirjoitti Shobogenzon lähes 800 vuotta sitten, valtaosan noista 800 vuodesta Dogenin työt olivat lähes kokonaan tuntemattomia. Tietyt äärimmäisen nörttimäiset buddhalaiset oppineet ja munkit katsoivat hänen kirjoituksiaan silloin tällöin. Niitä ei kuitenkaan julkaistu suurelle yleisölle ennen kuin 1800-luvulla ja sittenkin kesti yli sata vuotta, ennen kuin niistä tuli suosittuja.

Kysyin kerran opettajaltani Gudo Nishijimalta, joka Tanahashin tapaan käänsi Dogenin Shobogenzoa englanniksi, mistä tämä mahtoi johtua. Hän sanoi ajattelevansa, että Dogenin aikalaiset eivät pystyneet ymmärtämään mistä hän kirjoitti. Sitten hän sanoi, että ihmiskunta on kehittynyt huomattavasti niistä ajoista. Me ymmärrämme paljon enemmän ihmisen psykologiasta. Meillä on ollut filosofioita kuten eksistentialismi ja pragmatismi, jotka tulevat hyvin lähelle buddhalaisen näkökulman ilmaisemista. Ymmärryksemme asuttamastamme fyysisestä maailmasta on myöskin jalostunut. Näistä kehitysaskeleista johtuen nykyihminen pystyy käsittämään sellaista, mitä ihmiset Dogenin aikaan eivät voineet ymmärtää. Jopa teini-ikäiset punkrokkarit.

Tässä yksinkertainen esimerkki aiheesta: Jos haluat ymmärtää Dogenin filosofiaa, sinun pitää hyväksyä, että tässä maailmankaikkeudessa on olemassa paljon todellisia asioita ja ilmiöitä, joiden havaitsemiseen meillä ihmisillä ei ole välineitä, mutta nämä asiat ja ilmiöt eivät ole jonkun mystisen toisen ulottuvuuden osia. Ne ovat osa meidän konkreettista todellisuuttamme. Nykyaikana saamme kasvaessamme kuulla infrapuna- ja ultraviolettivalosta. Näin me tiedämme, että on olemassa valoa, jota emme voi nähdä. Tiedämme alitajunnasta. Niinpä me tiedämme, että mielessämme on osia, joihin emme pääse tietoisesti käsiksi. Tällaiset ovat arkipäiväisiä asioita. Syystä ettemme pysty tavallisesti havaitsemaan näitä asioita, me emme pidä niitä yliluonnollisina, niin kuin ihmiset Dogenin aikaan olivat taipuvaisia pitämään asioita, joita eivät voineet suoraan havaita. Näin meidän lukiessamme Dogenia, me olemme valmiina monille hänen kirjoittamistaan asioista tavoilla, joilla hänen aikalaisensa eivät olleet.

Uskon monien ihmisten tämän päivän yhteiskunnassamme olevan valmiita kuulemaan, mitä Dogenilla oli sanottavana nuo kaikki vuosisadat sitten. Heidän pitää kuulla se. On meidän tehtävämme yrittää tehdä Dogenin filosofia saavutettavaksi niin monelle ihmiselle kuin vain voimme.

Minulla ei mitään oppineita ja oppineisuutta vastaan. Itse asiassa minulla on valtava kunnioitus niitä oppineita kohtaan, jotka alunperin tekivät välttämättömän työn Dogenin saamiseksi meille luettavaksi.

Kuitenkin on elintärkeää tuoda Dogenin filosofiat älyllisen tutkiskelun kapea-alaisuuden ulkopuolelle ja ulos vielä tuotakin ahtaammista buddhalaisen nörttiyden rajoituksista. Ymmärrät mitä tarkoitan, niin toivon. Buddhalaisuudella on todella voimakas taipumus muuttua nörttimäiseksi alakulttuuriksi, aivan kuten Star Trek -fanaatikot, sarjakuvien fanikunnat tai punk-rokkarit. Olin joskus Japanissa töissä yrityksessä, joka teki hirviöelokuvia ja supersankari-TV-ohjelmia. Olen siis ollut monissa sci-fi-fanien kokoontumisissa ja sarjakuvatapahtumissa. Ja joudun valitettavasti sanomaan, että monella tärkeällä tavalla ne eivät ole kovinkaan erilaisia kuin tapahtuma, johon osallistuin San Francisco Zen Centerissä. Ja sanoin tämän sikäläiselle yleisölle tapahtuman aikana.

Nörtti-alakulttuureille tapahtuvilla asioilla voi olla jotain yhteistä sen kanssa, mitä näemme tapahtuvan Dogenille ja buddhalaisuudelle yleisemminkin tällä hetkellä. Yksi tärkeimmistä houkutuksista sellaisissa asioissa kuin punk tai Godzilla tai japanilainen animaatio tai Dogen on, että se ei puhuttele kaikkia. Tietynlaiset ihmiset pitävät näistä asioista, koska ne ovat jotain, mitä voimme kutsua omaksemme, ne ovat asioita, joita voimme käyttää määritelläksemme itsemme.

Buddhalaiset länsimaissa ovat usein täsmälleen samoja persoonallisuustyyppejä kuin ne, joita tapaat sci-fi- ja anime-tapahtumissa tai punk-rock-klubeilla. Heillä vain on erilainen juttu, joka saa heidät syttymään. He kuitenkin käyttävät sitä täsmälleen samalla tavalla, auttamaan rajaamaan heidän persoonallisuutensa valtavirrasta poikkeavaksi.  

Ja sitten, aivan liian usein, katastrofi iskee! Heidän tykkäämänsä juttu muuttuu yhtäkkiä valtavirraksi ja kaikki pukeutuvat punk-rokkariksi tai tekevät vulcanuslaista käsitervehdystä tai jopa lainaavat Dogenia tai puhuvat mindfulnessistä. Me näemme tämän tapahtuvan jo nyt. Uskon, että teistä monet tietävät Dogenin nimeä käytetyn yhden hahmon nimenä LOST-TV-sarjassa, jossa monet hahmoista oli nimetty kuuluisien filosofien mukaan.

Nörtit inhoavat, kun näin tapahtuu! Se oli yksi syistä, miksi lopetin punkin soittamisen pitkäksi aikaa. Annoin tapahtumassa ymmärtää, että moni osallistujista tulee jupisemaan, kun Dogen lipeää heidän käsistään ja tulee osaksi massojen kulttuuria. Jotkut teistä tämän blogin lukijoista kitisee jo siitä, miten buddhalaisuudesta on tullut valtavirtaa. Minä ainakin kitisen!  

Tässä tulee se mitä sanoin Dogen forumin ihmisille, liittyen heidän omaan nörttifetissiin Dogeniin. Uskon että tämä koskee kaikkia buddhalaisuuden muotoja, eikä vain niitä, jotka koskevat Dogenia. Sanoin että “ehkä juuri nyt et ajattele silloin valittavasti, kun Dogen lopulta lyö itsensä läpi popkulttuuriin. Istut siinä paikallasi ajatellen sen olevan mahtava päivä, kun massat hyväksyvät Dogenin. Kuvittelet sen samoin kuin me punkkarit ajattelimme päivän jota ei koskaan tulisi, kun punkista tulisi valtavirtaa. Ajattelimme että jos se tapahtuisi, se tarkoittaisi, että kaikki lopulta ymmärtäisivät sen mitä me sanoimme, samalla tavalla kuin mekin ymmärsimme sen. No, sehän tapahtui eikä se tapahtunut ollenkaan niin. Se oli Ramonesin biisejä olutmainoksissa ja muotoilijoiden suunnittelemia 150 dollarin maihinnousukenkiä ja sukupolvi, joka näytti punkkareilta, mutta joilla ei ollut hajuakaan mistä punkissa oli kysymys.”

“Tai ehkä heillä oli. Vanhat punk-rokkarit kuten minä rakastamme valittaa siitä, etteivät tämän päivän punkkarit ymmärrä mistä on kyse. No, joo, ehkä he eivät ymmärrä, miten oli kirjaimellisesti vaarallista kulkea kadulla irokeesissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he ymmärrä punkkia. Itse asiassa uskallan väittää, että jotkut nykyisistä nuorista punk-rokkareista ymmärtävät punkin todellisen filosofian paremmin kuin jotkut niistä, joiden kanssa hengailin liikkeen alkuaikoina.”

“Ja näin se tulee menemään Dogenin kanssa, niin luulen. Seuraavalla sukupolvella on jo paremmat valmiudet ymmärtää Dogenia kuin meillä ikinä. On elintärkeää, että annamme heidän löytää oman tapansa ymmärtää ja ilmaista mitä hän sanoi, vaikka emme ymmärrä sitä itse.”

“On välttämätöntä, ettemme tukahduta heidän ymmärrystään meidän tulkinnoillamme. On tärkeää päästää heidät menemään ja opettamaan heidän ymmärrystään muille. On tärkeää, että me olemme valmiit myöntämään, että he ehkä ymmärtävät Dogenia paremmin kuin me. Kuulen monen valittavan buddhalaisuuden harmaantumista ja kuitenkin nämä samat ihmiset vaikuttavat määrätietoisesti estävän ketään alle tietyn iän tulemasta opettajaksi. Meidän pitää lopettaa tällainen jonninjoutavuus.”

“Koska Dogen todella on punkkareita varten. Ja meidän pitää antaa punkkareiden pitää heidän Dogeninsa. Vaikka niin haluaisimmekin pitää hänet kokonaan itsellämme.”

Julkaissut Brad Warner 6.9.2015
Kääntänyt Larri Vermola. Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 13.12.2018.

 

Mainokset

Kommentoi kirjoitusta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s