Olen lueskellut Thomas Metzingerin kirjaa The Ego Tunnel. Kuulin kirjasta, kun selailin tiede- ja filosofia-aiheisia podcasteja, saadakseni seuraa ellipsilaiteharjoitukseni ajaksi paikallisessa 24-tunnin kuntokeskuksessa.

Valitsemani podcastin aihe oli herra Metzinger kertomassa kirjastaan. Hän sanoi kirjoittaneensa sen, yrittääkseen vakuuttaa lukijansa siitä, että sellaista asiaa kuin minä ei ole olemassa. Koska tämä on kiihkeä aihe buddhalaisuudessa, päätin lukea kirjan.

Metzinger on saksalainen ja minä olen menossa Saksaan, joten pyysin minun Saksan varauksistani huolehtivaa ystävääni Annettea selvittämään, olisiko herra Metzinger kiinnostunut tapaamaan ja puhumaan näistä aiheista. Hän oli. Meidän pitäisi tavata muutaman viikon kuluttua. Pidän sinut ajantasalla siitä, miten se menee.

Tällä välin herra Metzinger lähetti minulle joitain muista kirjoituksistaan. Niistä minua eniten kiinnostaneen nimi on Spirituality and Intellectual Honesty (täältä löydät videoversion(suom. hengellisyys ja älyllinen rehellisyys)). Tässä esseessä hän kysyy, voisiko olla olemassa sellaista hengellisyyden muotoa, joka olisi älyllisesti rehellistä. Tällä hän tarkoittaa sellaista hengellisyyttä, johon ei sisälly itsepetosta, eli uskomista asioihin, joita ei voida todistaa, sellaisia kuten Jumalan olemassaolo, kuolemanjälkeinen elämä tai valaistuminen.

Tämä essee kiinnostaa minua, koska Metzingerin näkemys vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin se, mistä puhuin YouTube-kanavani tuoreella videolla, otsikolla “onko valaistuminen harhaista?”.

Metzinger vertailee hengellisyyttä uskontoon sanoen, “hengelliset ihmiset eivät halua uskoa, vaan tietää.” Uskonto perustuu uskomusjärjestelmän luomiseen, joka usein pohjautuu annettuun perinteeseen, eikä sitä voida testata. Hengellisyys sen sijaan on elämän syvempien totuuksien etsimistä henkilöä itseään varten, riippumatta siitä, mitä perinne asiasta sanoo.

Yksi minua heti alussa zenbuddhalaisuudessa houkuttaneista asioista oli, että se ei pelännyt tiedettä. Toiset aiemmin kohtaamani uskonnot halusivat kieltää tieteelliset havainnot ja tieteellisen ymmärryksen, koska tiede uhkasi niiden uskomusjärjestelmiä. Aikanaan Ohion Wadsworthissa tapaamani kristityt sanoivat maapallon olevan vain 6000 vuotta vanha ja Saatana oli laittanut dinosaurusten fossiilit maaperään huijatakseen ihmiskuntaa. Hare Krishnat sanoivat, ettei ihminen ollut käynyt Kuussa, vaan oli vahingossa laskeutunut eri planeetalle, koska heidän kirjoituksensa sanoivat Kuussa elelevän puolijumalia, eivätkä astronautit olleet kohdanneet heitä.

Buddhalaisuus ei pelkää tiedettä. Kuten Dalai Lama on tunnetusti sanonut, “jos tiede kumoaa jonkun näkökulman buddhalaisista uskomuksista, silloin buddhalaisten uskomusten on muututtava.” Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että buddhalaisuus olisi tiedettä. Eikä se tarkoita, että buddhalaisten opettajien esittämä todellisuus olisi sama kuin tieteen kuvaama materiaalinen todellisuus.

Tiede perustuu materialistiseen näkemykseen. Se sanoo aineen olevan oikea todellisuus. Se keskittyy aineen tutkimiseen. Se on kiinnostunut myös energiasta, mutta kun tiede tutkii energiaa, sen näkökulmasta energia on pohjimmiltaan aineenomainen voima, joka toimii aineellisessa maailmassa.

Useimmat uskonnot taas ovat idealistisia. Ne tutkivat sitä, mitä tapahtuu mielen tai hengen maailmassa. Ne keskittyvät ajatuksiin ja ihanteisiin. Ne usein väittävät, että me olemme hengellisiä kokonaisuuksia lukittuina aineelliseen vankilaan.

Buddhalaisuus on täysin erilaista. Tämän eron takia sitä on todella, todella vaikea ymmärtää. Se ei sovi kumpaankaan näistä kategorioista. Se ei ole materialismia, mutta se ei myöskään ole idealismia. Ja useimmilla meistä on vaikeuksia ymmärtää edes tätä – minä mukaanlukien.

Saadaksemme kiinni siitä, mitä tämä voisi tarkoittaa, katsotaanpa minäkäsitystä ja mikä on sen suhde buddhalaisten usein mainitsemaan “valaistumiseen”.

Esseessään Metzinger näyttää tarjoavan koko lailla samaa kuvaa valaistumisesta kuin tuo kaveri, joka lähetti minulle videossani mainitsemani sähköpostin, eli valaistuminen on vain aivojen muuntunut tila ja se on siitä syystä harhaa.

Olen kirjoittanut monessa paikassa (näkyvimmin kirjoissani Hardcore Zen  ja There is No God and He is Always With You) kokemuksestani, kävellessäni sillan yli matkalla töihin Tokiossa asuessani. Jotkut jotka ovat lukeneet näitä juttuja, ovat kutsuneet kokemustani kenshoksi (suom. huom. jap. ken on nähdä ja jap. sho on totuus tai perusolemus) tai valaistumiseksi. Minä vältän näiden sanojen käyttöä.

Ollakseni Metzingerin näkemyksen mukaan älyllisesti rehellinen, minun pitäisi hyväksyä, että kokemukseni sillalla oli vain hetkellinen muunnos aivokemiassa ja/tai aivosähkötoiminnassa ja siksi harhaa. Tai kuten sähköpostin kirjoittajahemmo sanoi sen olevan, psykologinen selviytymiskeino, ja sekin, harhaa.

Metzinger lainaa englantilaista filosofia William Kingdon Cliffordia, joka sanoi: “kaikkina aikoina, kaikissa paikoissa ja jokainen ihminen, tekee väärin jättäessään huomiotta tai huolimattomasti kieltäytyessään olennaisista todisteista omiin uskomuksiinsa liittyen.” On todisteita, että niin kutsutut mystiset kokemukset kulkevat käsi kädessä aivojen tiloissa tapahtuvien, havaittavissa ja mitattavissa olevien muutosten kanssa. Tämä näyttäisi, että mystiset kokemukset eivät ole todellisia. Ne ovat vain outoja ja epätavallisia aivopieruja.

Johon minä sanon…ehkä. Siitä syystä, että tämä on pohjimmiltaan materialistinen näkökanta. Minulle materialistisen näkemyksen ongelma on, että se mielestäni perustuu joihinkin hatariin olettamuksiin. Näitä ovat:

Meidän aistinelimemme voivat täydellisesti aistia ulkoisen maailman.

Meidän aivomme pystyvät luomaan tästä aistitiedosta täysin koherentin kuvan, joka täydellisesti esittää sen, mitä on olemassa.

Kieli, mukaanlukien matematiikan kieli, voi täydellisesti kuvata ja virheettömästi esittää oikean todellisuuden, joka voidaan aistein havaita.

Ainoat todelliset asiat ovat sellaisia, joista kaikki voivat olla yhtä mieltä, jotka voidaan mitata mittalaittein ja joita varten on yksiselitteinen kieli niiden kuvaamiseksi.

Minusta kaikki tämä on kyseenalaista.

Minä tietenkin ehkä vain huijaan itseäni. Ehkä haluan epätoivoisesti uskoa, että mystinen kokemukseni oli todellinen. Ehkä olen kauhuissani, että kaikki on itse asiassa merkityksetöntä ja minua ei myöhemmin elämässäni odota muu kuin tuska, ahdistus, sairaudet, menetykset – ja kuolema, lopullinen ja täydellinen loppu kaikelle kokemukselle.

Hyväksyn kaiken tämän täysin mahdollisena. Ja kuitenkin…

Sanotaan, että kokemukseni sillalla oli jotain, mikä oltaisiin voitu mitata ja määrittää, jos joku olisi kytkenyt aivoni EEG-laitteeseen (tai mikä ikinä) tuona päivänä. Ehkä se oltaisiin voitu tehdä. Mitä sitten? Jonain päivänä joku voi keksiä laitteen, joka pystyy stimuloimaan aivoja vastaavaan kokemukseen. Mitä sitten? Kysymällä “mitä sitten?”, tarkoitan “mitä sitten”. Mistä se voisi olla oikeasti merkkinä?

Metzinger lainaa tutkimuksia, joissa ihmisten aivoja on stimuloitu aiheuttamaan kehostapoistumiskokemuksia ja tuntemuksia ykseydestä maailmankaikkeuden kanssa. Tämän pitää tarkoittaa, että tuollaiset kokemukset ovat harhaa. Vai kuinka?

Näetkös… tässä kohdassa alan ihmetellä. Jos joku vaikka tekisi virtuaalitodellisuuslaitteen, joka stimuloisi sinua kaikista oikeista kohdista ja sähäyttäisi sinua aivan oikeasta kohdasta aivojasi tuottakseen orgasmin, tarkoittaisiko se, ettei itse seksiä olisi oikeasti olemassa? Tarkoittaako tämä sitä, että seksi on harhaa? Vai oletko vain luonut todella tehokkaan tavan itsetyydytykseen?

Kerron tässä Metzingerin näkemyksestä valaistumiskokemuksista. Hän sanoo: “On tärkeää havaita, uudelleen ja uudelleen, että asiassa on yksinkertainen looginen ongelma. Jos keskitytään vain ilmiön tärkeimpään tunnusmerkkiin, joka löytyy useista tutkimuksista valaistumiskokemuksiin liittyen – nimittäin minän häviämiseen, minätuntemuksen täydelliseen katoamiseen – niin ei ole mitään syytä antaa vähäistäkään uskottavuutta tuollaisille selvityksille, koska niissä on sisäinen ristiriita. Jos ei ole enää minää, niin kuka silloin ylipäätään kertoo näistä kokemuksista meille? Jos kokeva subjekti todella häviäisi, niin miten omaelämäkerralliset muistot olennaisista jaksoista olisivat olemassa? Miten minun pitäisi muistaa tila, jossa minä en ollut tietoisena minänä lainkaan? Tämä on taas yksi syy, miksi tutkimukset valaistumiskokemuksista eivät ehkä olekaan niin kiinnostavia kuin monet ajattelevat.”

Jos me huomaamme, että tietyt asiat voidaan ilmaista vain ristiriitaisuuksien avulla, tarkoittaako se, etteivät nämä asiat sellaisinaan tapahtuneet? Vai voisiko se tarkoittaa, että kieli voi olla riittämätön tapa näiden asioiden kuvaamiseen? Onko mahdollista, että kieli on riittämätön tapa kuvaamaan yhtään mitään?

Dogen uskoi sen olevan riittämätön. Hänen filosofiansa on täynnä loogisia ristiriitaisuuksia. Länsimaisen filosofian näkökulmasta, jossa ristiriidat nähdään todisteena virheellisestä ajattelusta, Dogen selkeästi oli sekopää.

Mutta voisiko ongelma ollakin olematta kokemuksessa, ja olisikin sen sijaan siinä, miten meidän on pakko paketoida kokemuksemme kieleen? Esimerkki: Dogen sanoo, että minää ei ole. Silti hän kuvaa zazenia harjoituksena minän vastaanottamiseen ja käyttämiseen. Hän myös kieltää sielun olemassaolon. Ja kuitenkin hän kuvaa zazenia “sielun kanssa leikkimiseksi.” Siinä ei ole vähäisintäkään loogista järkeä!

Voisiko ongelmana olla, että “minän” ja “sielun” käsitteet olisivat väärinymmärretyt ja kuitenkin jotain on oikeasti olemassa meidän todellisessa kokemuksessamme, ja ainoat sanat, mitkä meillä tälle jollekin on, ovat väärinymmärrettyjä sanoja kuten “minä” ja “sielu”?

Toinen Metzingerin tarjoama näyttö mystisten kokemusten epätodellisuudesta on, että “tutkimukset (mystisistä kokemuksista) vain muistuttavat toisiaan tietyiltä luonteenomaisilta piirteiltään, mutta eivät koskaan kaikilta osin.” Hän jatkaa: “filosofisesta näkökulmasta ei ole olemassa hyviä perusteluja sanoa, että yksi, hyvin määritelty, kulttuurisesti muuttumaton ja teoria- ja kuvausriippumaton tietoisuuden tila, joka on “se” valaistuminen, olisi olemassa.”

Hän todennäköisesti löytäisi hyviä esimerkkejä niistä tavoista, joilla minun kaksi opettajaani, molemmat samasta perinteestä, kuvasivat omia kokemuksiaan. Ensimmäinen opettajani sanoi: “Se on enemmän sinä kuin sinä voisit koskaan olla.” Toinen opettajani sanoi: “minun persoonallisuuteni ulottuu läpi maailmankaikkeuden”. Siinäpä nyt on mahtaileva väite! Kuitenkin, oman kokemukseni jälkeen, koin molempien näiden kuvausten olevan selkeitä eikä lainkaan ristiriitaisia. Saadaksemme asiat vieläkin huonompaan jamaan, minä en todennäköisesti käyttäisi kumpaakaan näistä ilmaisuista kuvaamaan sitä mitä minulle tapahtui.

Tässä tulee henkilökohtainen pohdinta, jos siitä nyt on jotain iloa. Uskon, että ajan kuluessa yhä useammat ihmiset löytävät meditaation. Kun enemmän ihmisiä löytää meditaation, useampi ihminen alkaa kokea mystisiä kokemuksia. Kun useampi ihminen alkaa kohdata mystisiä kokemuksia, kieli alkaa kehittyä voidakseen täsmällisemmin kuvata näitä kokemuksia.

Kieli perustuu jaettuun kokemukseen. Olen puhunut opettajilleni ja muille zen-harjoittajille omista mystisistä kokemuksistani. Kukaan ei ole muuten koskaan vahvistanut niitä kohdallani. Heidän ei ole tarvinnut. Mutta näiden keskustelujen myötä olen alkanut ymmärtää, että se mitä minulle tapahtui, ei ole vain joku outo aistiharha, jonka vain minä koin. Ja kun luen menneisyydessä harjoittaneiden sanoja, ymmärrän heidänkin kokeneen saman asian. Mutta kaikki, jotka tästä asiasta puhuvat, ovat pakotettuja käyttämään kieliä, jotka ovat sellaisten ihmisten luomia, joilla ei ole ollut tällaisia kokemuksia.

Meidän mystiset kokemuksemme eivät kaikki ole täsmälleen samanlaisia, huolimatta siitä, mitä juuri äsken sanoin niiden olemisesta sama asia. Aivan kuten hetki, jolloin menetit neitsyytesi, ei ollut täsmälleen sellainen kuin hetki jolloin minä menetin omani. Voimme kuitenkin kuvailla molempien kokemusta sanoilla “neitsyyteni menettäminen”. Voimme olla samaa mieltä, että kokemus nimeltään “neitsyyden menettäminen” on todellinen asia.

Joku joka ei ole koskaan menettänyt neitsyyttään voi epäillä tätä väitettä. Ehkä emme voisi koskaan vakuuttaa niin kutsuttua “inceliä”, tahdonvastaisessa selibaatissa elävää, että olisi olemassa sellainen asia kuin neitsyyden menettäminen. Voitaisiin ehkä sanoa, että ne muutamat, joilla on ollut mystisiä kokemuksia, saattavat olla kuin  “incelien” maailmassa elävä pieni heimo ei-neitsyitä.

Monet ihmiset ovat puhuneet toisilleen tästä mystisten kokemusten jutusta tuhansia vuosia ja ovat yrittäneet luoda tapoja kuvailla sitä. Dogenin tapaan liittyy tarkoituksellinen ristiriitaisuuksien käyttö. Ehkä on olemassa parempi tapa. Ehkä jonain päivänä kieli kuroo välimatkan kiinni ja saamme kaikki mahdollisuuden puhua tästä aiheesta ilman, että vaikutamme harhaisilta.

Toki voin olla väärässä.

Alkuperäisen tekstin julkaisi Brad Warner 27.5.2018

Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 6.12.2018