Kun zenbuddhalaiset opettajat neuvovat ihmisille, miten zazenia harjoitetaan, on varsin yleistä sanoa vain vähän tai ei mitään siitä, mitä tehdä pään sisällä harjoituksen aikana. Dogenin keskeisessä zazenohjeessa, fukan zazengissa, hän sanoo paljon kehon asennosta zazenin aikana, mutta hyvin vähän siitä, mitä tehdä mielellä. Tämä turhauttaa niitä ihmisiä, joilla on taipumus uskoa meditaation olevan henkinen harjoitus.

Kerron tässä, mitä Dogen sanoo zazenin henkisestä puolesta. Hän sanoo, “siirrä syrjään sanojen tutkimisen ja ilmaisujen etsimisen älyllinen harjoitus” ja “älä ajattele hyvää tai huonoa. Älä arvioi oikeaa ja väärää. Luovu mielen toiminnoista, älystä, ja tietoisuudesta; lopeta ajatuksin, ideoin ja näkemyksin määrittely.” Jäljempänä samassa tekstissä hän kertoo meille: “Ajattele ajattelemattomuutta. Ajattelemattomuus – millaista ajattelua se on? Ei-ajattelua. Tämä on zazen-harjoituksen olennainen taito”.

Tässä yhteydessä “ajatteluksi” käännetty japaninkielinen sana on shiryo. Tätä sanaa käytetään kuvattaessa tarkoituksellista ajattelua ja se käännetään usein ennemminkin harkinnaksi tai tarkoituksellisuudeksi kuin ajatteluksi. Sanat kangaeru tai omou ovat lähempänä samaa merkitystä kuin englannin sana “thinking” (suom. ajattelu). Dogen ei käytä näitä sanoja.

Dogen ei tässä viittaa ajattelulla siihen satunnaisten kuvien ja tuntemusten virtaan, joka putkahtelee päähämme, halusimme tai emme. Hän puhuu asioiden pohtimisesta tarkoituksella, tarkoituksella ajatustemme perässä juoksemisesta tai tunteittemme tutkimisesta, tai tarkoituksella tekemästämme vertailusta sen suhteen, mitä kuvittelemme zazenin kuuluvan olla ja mitä se juuri nyt oikeasti on.

Eli Dogen ei kehota meitä hiljentämään aivojamme. Hän ei sano, että meillä pitäisi olla aivan tyhjä mieli zazenin aikana. Hän ei sano, että jos kuva Glen Danzigista lainelaudalla tai muisto herkullisesta mantelileivoksesta lipuu pääsi läpi zazenin aikana, olisit epäonnistunut täydellisesti.

Sen sijaan hän sanoo, että meidän ei tulisi käyttää zazeniin varaamaamme aikaa asioiden tietoiseen pohtimiseen. Kun kuvat, muistot, tunteet ja muut nousevat mieliimme harjoituksen aikana, meidän olisi parempi yrittää avata ajatusten kätemme, kuten Uchiyama roshi sanoi, ja antaa niiden mennä, ilman niiden tavoittelua, tutkimista tai arvostelemista.

Uchiyama roshi sanoi myös, että “ajatukset ovat aivojemme eritettä, samalla lailla kuin mahaneste on mahamme eritettä.” Aivot ovat kehomme elin, jolla on oma tehtävänsä. Se sulattelee sen saamia vaikutelmia, samaan tapaan kuin maha sulattelee sinne päätynyttä ruokaa. Emme kiinnitä tarkkaa huomiota jokaiseen pieneen asiaan, mitä mahamme tekee hoitaakseen hommansa, eikä meidän tarvitse kiinnittää tarkkaa huomiota myöskään aivojen tekemisiin.

Mutta me kaikki olemme kehittäneet tavan olla pakkomielteisiä suhteessa ajatustemme sisältöihin. Tätä tapaa ei ole helppo murtaa. Usein ihmiset haluavat oppia jonkun erityisen tekniikan, joka muuttaa tämän tavan.

On olemassa tekniikoita, joita voimme käyttää peittääksemme tapaamme ajatella. Yksi suosituimmista on toistaa mantraa hiljaa mielessämme. Milloin tahansa kun löydämme itsemme ajattelemasta jotain, korvaamme tuon ajatuksen merkityksettömällä tavulla ja toistamme sitä hiljaa, uudelleen, uudelleen ja uudelleen.

Tämä luo nopeasti vaikutelman, että olisit irroittautunut ajatuksissasi rypemisestä. Ongelma on siinä, että oikeasti et ole tehnyt ollenkaan niin. Et ole kohdannut itse tapaa. Olet juuri korvannut sen toisella tavalla. Kuin käsittelisit alkoholismia polttamalla sen sijaan tupakkaa. Ehkä yksi tapa on huonompi kuin toinen, mutta et ole käsitellyt ongelman juurta, joka on tuo tapa itsessään. Itse asiassa olet vahvistanut sitä.

Zazen on paljon mullistavampi harjoitus kuin mitkään tekniikkaan pohjautuvat meditaatiot. Siihen ei liity minkäänlaista henkistä tekniikkaa. Sen sijaan me seuraamme asentoamme. Mieli ja keho ovat läheisessä yhteydessä. Itse asiassa ne ovat kaksi ilmentymää sille samalle alla olevalle jollekin, joka ei ole kehoa eikä mieltä.

Minne mieli menee, sinne keho perässä. Joka kerta kun häviät johonkin ajatusvirtaan, asentosi muuttuu tuon ajatusvirran mukaan. Siispä kun huomaat, että olet ajatellut jotain zazenin aikana, tarkista asentosi. Huomaat, että jotain on mennyt vinksalleen. Ehkä hartiasi ovat kohollaan. Ehkä pääsi on oudossa asennossa. Ehkä selkäsi on mutkalla tai käsillä tekemäsi mudra-asento on jotenkin vääntynyt. Mitä se ikinä onkaan, ja se voi olla jotain hyvin huomaamatonta, takaan, että löydät jotain, mikä asennossasi on pielessä. Korjaa se ja jatka istumista. Kun sama tapahtuu uudelleen kahden sekunnin kuluttua, korjaa se taas. Toista tarpeen mukaan.

Joskus zazen tuntuu “rauhan ja autuuden dharmaportilta”, jota Dogen kuvailee Fukan zazengissa. Ja toisella kertaa se tuntuu meluisalta kaaokselta. Kumpikaan ei ole toista parempi tai huonompi. Kun Kobun Chino roshin oppilaat kysyivät häneltä monenlaisista ajatuksista ja kuvista, jotka ilmestyivät zazenin aikana, hän sanoi: “Se on vain sinun valaistumisesi sisältöä.”

Jatkuva päämme sisällön arvostelu oli se, mikä aivoistamme alunperinkin teki meluisan sekasotkun. Ei ole tarvetta jatkaa tätä zazenin aikana. Ja vaikka löytäisitkin itsesi tekemästä näin, ei ole tarvetta murehtia tai arvostella sitä. Jatkat vain istumista, hiljaa olemista ja annat harjoituksen olla juuri sitä mitä se on.

Julkaissut Brad Warner 7.11.2018
Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 15.11.