Viime viikonloppuna 200 silmäätekevää buddhalaista tapasi New Yorkissa konfrenssissa, jonka nimi oli ”Buddhalaista toimintaa: moraali, näkemykset ja oikeudenmukaisuus”. Lion’s Roarin artikkelin  mukaan, konfrenssin koollekutsumisen taustalla oli ajatus: ”Buddhalaiset pyrkivät vähentämään kärsimystä. Poliittiset ja sosiaaliset kriisit aiheuttavat hurjan määrän kärsimystä ympäri maailman. Miten toistaiseksi toisistaan erillään olevat buddhalaiset ryhmät voisivat työskennellä yhdessä ollakseen avuksi?”

Artikkeli kertoo meille, että ”Kaikkia buddhalaisia yhdistää omistautuminen myötätuntoiselle toiminnalle, joten buddhalainen aktivismi perustuu vihan sijasta rakkauteen”.

Kirjoittajan mukaan Angel Kyodo Williams oli pitänyt Skypen avustuksella innostavan puheen, jossa hän sanoi: ”Meillä ei ole henkilökohtaista vapautumista ilman yhteistä vapautumista.” Chan-buddhalainen opettaja nimeltään Rebecca Li sai suuret suosionosoitukset sanomalla: ”Keskustelu siitä, tuleeko buddhalaisten olla yhteiskunnallisesti osallistuvia, on päättynyt.” Ja Greg Snyder, yksi Brooklyn Zen Centerin perustajista ja yksi tapahtuman järjestäjistä sanoi, ”Historiallinen väkivalta – valkoisten ylivalta, seksuaalinen väkivaltaisuus ja naisviha – tulivat näkyville. Ne kävelivät presidentin työhuoneeseen”.

Toisin sanoen; ei buddhalaisuutta sinulle, jos satut olemaan eri mieltä yhdestäkään näistä poliittisista näkemyksistä.

Nämä ihmiset suunnittelevat muodostavansa buddhalaisten amerikanlaajuisen liittouman, toteuttaakseen oikeaksi uskomaansa sosiaalista ja poliittista toimintaa. Greg Snyder sanoi: ”Sitten nuo paikalliset liikkeet voivat yhdistyä toisiinsa ja luoda kansallisen liikkeen. Toivoisin näkeväni liittouman syntyvän tästä. Jos jotain tällaista tapahtuisi kansallisesti, se olisi tärkeä muutos laajemminkin uskonnollisen yhteisön moraaliselle auktoriteetille. Buddhalainen ääni on tärkeä.”

Eli, moraalinen enemmistö* (Moral Majority) korvautuisi moraalisilla auktoriteeteilla.

Minä en ole liittymässä heidän liittoutumaansa. Ja tässä syy miksi en.

Minä en pidä itseäni yhtenä moraalisen auktoriteetin äänistä. En pidä omia poliittisia näkemyksiäni välttämättä oikeina kaikille. Olen syvästi epäileväinen minkä tahansa ryhmän suhteen, joka väittää heidän aktivisminsa ”perustuvan vihan sijasta rakkauteen”, erityisesti silloin kun heidän omissa kannanotoissaan näkyy ilmiselvästi paljon vihaa.

Vaikka pystyisin pääsemään tämän asian yli, minusta se, mitä meillä buddhalaisina on tarjota maailmalle, on aivan liian harvinaista ja tärkeää, että loisimme tällaisia osallistumisen esteitä, joita tämän tapahtuman järjestäjät ovat luomassa. En halua rakentaa omaa rajamuuria, jolla pitäisin ulkona kaikki, jotka ovat kanssani eri mieltä.

On paljon ja paljon ja paljon ihmisiä kerääntymässä kaduille, protestoimaan Donald Trumpia vastaan. Mutta on vain muutamia ihmisiä opettamassa ja harjoittamassa buddhalaisuutta.

Saan jatkuvasti kirjeitä ihmisiltä, jotka ovat lukeneet kirjojani ja haluavat meditoida yhteisössä, mutta ei ole satojen mailien säteellä paikkaa, jossa muiden kanssa meditointi olisi mahdollista. Eikö olisi surullista, jos joku lopulta löytäisi paikan, mutta kokisi, ettei voisi hengailla kyseisessä paikassa, jos sen pomot saisivat tietää hänen äänestyskäyttäytymisestään?

Tietenkään ketään ei heitetä ulos buddhalaisesta keskuksesta siksi että on äänestänyt Trumpia – ainakin toivon niin! – mutta epämiellyttävyyden määrä kenelle tahansa henkilölle, jolla on konservatiivisia poliittisia näkemyksiä, on nykyisellään varmasti tosi suuri meidän amerikkalaisissa buddhalaisissa keskuksissamme. Minullekaan ei tulisi mieleen hengailla kauaa noissa paikoissa, enkä minä edes pidä Trumpista!

Kerran, kun olin aloittamassa puhettani teksasilaisessa zenkeskuksessa, paikan johtaja pyysi minut sivuun ja totesi, että minun olisi hyvä muistaa monen hänen yhteisössään olevan poliittisesti konservatiivisia ja että minun tulisi olla huolellinen, kun puhun politiikasta. Tämä oli vuosia ennen Trumpia, jolloin ihmiset vielä pystyivät ajattelemaan järkevästi näistä asioista. Satun uskomaan tämän olevan edelleen varsin hyvän ohjeen.

Kerran kun olin Tassajaran zenluostarissa Pohjois-Kaliforniassa, ihmeekseni huomasin, että ainoa asia, joka yhdisti meitä noin 75 henkilöä, jotka harjoitimme laaksossa tuona kesänä, oli sitoutumisemme zazeniin. Minulla oli muutamia keskusteluja ja huomasin, etten ollut samoilla linjoilla monenkaan ihmisen kanssa liittyen politiikkaan, yhteiskunnallisiin tapoihin, musiikki- tai elokuvamakuun, enkä edes heidän näkemyksiin buddhalaisen filosofian yksityiskohdista, kuten uudelleensyntymästä ja karmasta.

Mutta me emme olleet siellä löytääksemme yhteisymmärryksen noissa asioissa. Emmekä me todellakaan olleet siellä siksi, että meille tyrkytettäisiin joidenkin toisten näkemyksiä näistä asioista. Me olimme siellä harjoittamassa zazenia, siinä ainutlaatuisessa hiljaisuudessa, jonka tuo harvinainen ja kallisarvoinen paikka tarjosi.

Olin iloinen, ettei pääsyni tuohon lähes pyhään paikkaan ollut estynyt johtuen kannoistani politiikkaan tai mieltymyksestäni katsoa mieluummin Adventure Time -sarjaa kuin elokuvaa Seitsemän vuotta Tiibetissä.

Mielestäni tärkein syy, minkä vuoksi minä, buddhalaisena opettajana, pyrin pitämään politikointini aisoissa on, että se mitä minulla on tarjottavana, ei ole helppoa löytää. En halua, että kenellekään tulisi sellainen olo, etteivät he voi kysyä asiasta minulta, jos he sattuivat äänestämään Kapteeni Kaljunpeittokampausta.

(* katsellessani joitain näistä oikeistolaisista uskonnollisista asiantuntijoista tällä videolla, minun on vaikea nähdä mitään merkittävää eroa heidän lähestymistavassaan verrattuna siihen, mitä näen näinä päivinä joidenkin buddhalaisten tekemisissä.)

Julkaissut Brad 6.2.2018