Pysähdy muutamaksi minuutiksi ajattelemaan, miten paljon luottamusta ja yhteistyötä on vaadittu, että se mitä olet juuri nyt tekemässä, olisi mahdollista.

Kuka valmisti näytön, jolta luet tätä tekstiä? Kuka lähetti tämän laitteen kauppaan? Kuka sen keksi? Ja kuka keksi sen aiemman laitteen, jolle tämän laitteen tekniikka perustuu? Kuka keksi ensimmäisen naulan? Ensimmäisen ruuvin? Kuka louhi raudan, jota käytettiin kyseisen laitteen rakentamisessa? Kuka keräsi sadon, jolla näiden keksintöjen tekijät ruokittiin?

Mitä piti tapahtua ennen kuin ensimmäinen sade ropisi planeetta Maan pinnalle? Monenko tähden piti räjähtää supernovaksi, jotta kaikki tämän planeetan hiukkaset saatiin kasaan, joista tämä laite, jolta luet tätä tekstiä, kasattiin ja joista kehosi koostuu ja jotka kyhäävät mielesi?

Ja olitko paikalla kun kaikki tämä tapahtui?

Miten olisit voinut olla olematta paikalla, kun kaikki kehosi ja mielesi pienimmät osaset olivat paikalla ennen universaalia syntymistä ja jäävät pitkiksi ajoiksi sen jälkeen, kun kaikki mitä ymmärrät, on mennyttä?

Olet sen kaiken keskipiste. Olet se, missä kaikki tämä tulee olevaksi. Älä kuitenkaan tule ylimieliseksi. Sillä niin olen minäkin. Ja niin on joka ikinen.

Onko ”sinä” vain nimi paikalle, jossa kaikki tämä yhdistyy?

Mitä on aika? Onko aika lukumäärä kierroksia, jotka tämä planeetta on kiertänyt auringon? Ajattelemme ajan joksikin todelliseksi. Vaan missä se on? Mihin se menee, kun se häipyy? Voiko yhdenkään ajankohdan sanoa karanneen tästä nykyisestä?

Maailma jossa elät, henkilö joka olet, on rakennettu luottamuksella ja yhteistyöllä. Se on myös rakennettu sodalla ja vastakkainasetteluilla. Lääkkeet, joilla sinut lapsena pelastettiin, kehitettiin verenpeittämillä taistelutantereilla. Sinä et olisi täällä, ellei syntymääsi ennen sodittuja sotia olisi käyty.

Kuka sitten olet, jos et sen kaiken keskus, mikä on ikiaikoina mennyttä ja kaiken sen, mitä tulee koskaan olemaan?

Kuvittelitko, että olet oman työsi tulos? Kuvitteletko olevasi riippumaton? Voi miten sööttiä!

Jopa ajatuksesi muodostuivat tapahtumaketjuissa, joita et voi mitenkään ymmärtää. Kieli jota puhut, kieli, jolla muodostat ”sinun” mielipiteesi, käsitteet, joihin kielesi perustuvat, ovat sellaisten ihmisten luomia, jotka elivät täyttä elämää ja joilla heilläkin oli ajatuksia, joita he pitivät ominaan.

Ja joillain on kanttia, julkeutta, silkkaa röyhkeyttä ja typeryyttä kutsua tätä tavalliseksi, tylsäksi, epätyydyttäväksi – toivoa että voisi olla jossain muualla. Ja ottaa tajuntaa väänteleviä päihteitä nähdäkseen ”totuuden”. Mistä nämä tyypit ponnistavat? Ketkä kuolivat ja tekivät näistä tyypeistä maailmanomistajia?

Ja olipa miten vain, niin missä muualla kukaan meistä voisi olla?

Ansaitsetko elämääsi hyviä juttuja? Kuuluuko sinua lykästää tänään? Uskotko sitä sontaa, jota sinulle kerrotaan ”uutisissa”? Uskotko, että heillä on enemmän hajua siitä, mikä on tärkeää, siitä mihin olemme menossa, siitä miksi tämä kaikki tapahtuu?

Palvotko Jumalaa? Kiellätkö Jumalan olemassaolon? Luuletko, että jommallakummalla näistä näkemyksistä on jotain tekemistä todellisen tilanteen kanssa?

Ehkä juttu, johon meidän pitäisi tutustua, ei olekaan aika. Ehkä se on yhteistyö. Ehkä se, mitä meidän pitäisi ajatella, on luottamus. Ei vain vaatia luotettavuutta muilta, vaan olla henkilö, johon muut voivat luottaa.

Ehkä paras tulevaisuus on täydellisen luottamuksen tulevaisuus, täydellinen yhteistyö. Mutta miten me voisimme päästä siihen, jos olet sitä mieltä, että sinä olet oikeassa ja he väärässä?

Kirjoittanut Brad Warner 26.7.2017