Presidentin hauvelin lääppiminen

Saan ajoittain sähköposteja, joissa kysytään, onko olemassa jotain erityistä zenjuttua, jolla voisi hallita pakkomielteisiä tai toistuvia ajatuksia.

Yleensä en saa tietää, kuka täsmälleen kysyy kysymyksen. En siis tiedä, vaihdanko ajatuksia ihmisen kanssa, joka todennäköisesti yrittää päästä lääppimään presidentin hauvelia, tehdäkseen vaikutuksen puhuvaan jänikseen nimeltään Horacio, vai onko hän vain joku, joka ajattelee koko ajan juustoa ja haluaisi näiden ajatusten loppuvan. Yritän olla varovainen vastatessani.

Alkupalaksi totean, että ei ole olemassa erityistä zen-ajatuskikkaa toistuvien ajatusten hallitsemiseksi. En pysty antamaan nättiä ohjeistusta, kuten hiero jalkapohjiasi yhteen, työnnä kielesi ulos ja laita jääpalapussi pääsi päälle 27 minuutiksi, niin ajatukset menevät tiehensä. Jos etsit tällaista juttua, kannattaa kääntyä psykiatrian ammattilaisen puoleen.

Olen kuitenkin oppinut kolme asiaa omien toistuvien pakkomielteiden kanssa harjoitellessani. Ensinnäkin, kaikki ajatukset ovat vain ajatuksia. Toiseksi, et voi ajattelemalla päästä yhdestäkään ajatuksesta. Ja kolmanneksi, sinun ei tarvitse uskoa omia ajatuksiasi.

Meillä on tapana arvioida ajatuksiamme. Helposti miellämme jotkut ajatukset paremmiksi kuin toiset. Ja tämä on todennäköisesti jossain määrin totta. Jos kuitenkin menemme tässä liian pitkälle, yritämme helposti käyttää ajatuksia toisten ajatusten kumoamiseen.

Otetaan esimerkki. Kuvitellaan, että sinulla olisi pakkomielteenä juusto. Päähäsi tulee ajatus herkullisesta palasta pitkään kypsytettyä englantilaista cheddaria. Sinäpä et kuitenkaan haluaisi tätä ajatusta. Tulee seuraava ajatus, ”en halua ajatella juustoa”, tai ”mokasin, kun taas ajattelin juustoa”. Sinä määrittelet itsesi itsellesi ihmisenä, joka ajattelee juustoa, vaikka ei haluaisi.

Kiinnitämme erityistä huomiota tuon toisen tason arvosteleviin ajatuksiin. Kuvittelemme voivamme jotenkin nujertaa ajatuksen juustosta ajatuksella, joka sanoo meidän olevan huono ihminen, koska ajattelemme juustoa. Tämä ei koskaan toimi. Se vain lisää todennäköisyyttä ajatella juustoa taas myöhemmin.

Kaikki ajatukset ovat vain ajatuksia. Ajatus juustosta ja ajatus siitä, että juuston ajattelu on syvältä, ovat täsmälleen samanlaiset tapahtumaketjut aivoissa. Et voi käyttää yhtä pysäyttääksesi toisen. Sinä vain vahvistat pakkomiellettäsi juustosta, kertomalla itsellesi, että on pahasta olla koukussa juustoon.

Kaikki toivo ei kuitenkaan ole mennyttä. Tällainenkin ajattelu on ok, koska sinun ei tarvitse uskoa omia ajatuksiasi. Ainoatakaan niistä. Ei sitä, että sinun on saatava juustoa, tai sitä, että olet huono tuon ajatuksen takia. Kaikki tämä on vain energiaa sinkoilemassa sinne tänne kallosi sisällä. Se, että ajattelet näin, ei tarkoita, että se olisi totta.

Ajatuksista irti päästämisen oppiminen voi olla hyödyllistä, mutta se ei ole helppoa. ”Irti päästäminen” ei tarkoita ”ajatusten hävittämistä.” Se tarkoittaa ajatuksen jättämistä silleen, ilman siihen vastaamista. Älä taistele sitä vastaan. Älä tee sille mitään. Älä kiellä sitä. Älä vahvista sitä. Älä moiti itseäsi ajatuksen vuoksi. Tai jos moitit, niin älä välitä siitäkään ajatuksesta. Se on vain uusi ajatus. Se ei ole sen parempi tai arvokkaampi kuin se ajatus, josta itseäsi parjaat. Anna sen vain olla. Sillä ei ole väliä.

Shunryu Suzuki sanoi, ”Ajatukset ovat vain aivojesi eritettä, samalla lailla kuin mahaneste on mahalaukkusi eritettä.” Se, mitä me tietoisesti koemme ajatteluna, on vain aivot sulattelemassa kokemuksia. Me puutumme tähän toimintaan jatkuvasti ja näin toimien aiheutamme itsellemme paljon ongelmia. Sitä voisi verrata yritykseen tietoisesti ohjata mahaamme, sulattamaan sen herkullisen juuston ensin ja jättämään vihannesten sulattelun myöhemmäksi. Jos voisit tehdä näin, se ei olisi terveellistä. On paras jättää maha hoitamaan hommansa sopivalla tavalla. Sama pätee aivoihin.

Ajatusten silleen jättäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Me emme ole tottuneita antamaan ajatustemme laukata vapaasti. Useimmilla meistä on tapana kanavoida ajatuksiamme tiettyyn suuntaan. Ponnistelemme kovasti hoivataksemme tiettyjä ajatuksia, joiden ajattelemme vahvistavan kuvaamme siitä, miksi itsemme kuvittelemme. Käytämme näitä ajatuksia rakentaaksemme minän, jonka uskomme olevan omamme.

Tämä ei välttämättä tarkoita, että me hoivaisimme vain toivomiamme ajatuksia. Usein ei-toivotut ajatukset ovat jopa muita parempi tapa rakentaa kokemusta itsestä. Minä olen se, joka ei halua ajatella juustoa. Mitä enemmän minulla on ei-toivottuja ajatuksia juustosta, sitä todellisemmaksi kokemukseni itsestä tulee. Me emme yritä tietoisesti tehdä näin, mutta teemme kuitenkin.

Saatamme saada hetkellistä helpotusta, kun yritämme korvata ikävät ajatukset hyvillä, mutta emme pääse ongelman ytimeen. Ajatus ”minun pitää lopettaa juuston ajatteleminen” sisältää ajatuksen juustosta.

Saatamme myös saada hetken helpotusta, kun hyökkäämme myönteisillä ajatuksilla kielteisten ajatusten kimppuun. Myönteinen ajatus on myönteinen vain siksi, että se ei ole kielteinen. Näin jokainen myönteinen ajatus sisältää kielteisen ajatuksen, aivan samoin kuin kolikolla on kruuna- ja klaavapuoli. Vaikka kääntäisit kaikki pennysi niin, että presidentti Lincoln näkyy, niistä jokaisessa olisi edelleen se outo kilpihommeli toisella puolella (tai Lincolnin muistomerkki, jos ne ovat vanhempia, mutta tajuat mitä tarkoitan). Ja ne kaikki ovat edelleen vain yhden sentin arvoisia.

Kun alat todella ymmärtää tämän, tulee vähän helpommaksi antaa ajatusten olla, ilman niiden arvostelua, ilman joidenkin rakastamista ja toisten vihaamista, ilman joidenkin vaalimista ja toisten pelkäämistä.

Minulle oli rankkaa päästä tuohon pisteeseen. Kun lopetin ajatusteni ohjailemisen, niistä alkoi tulla jotenkin outoja. Tuntui kuin olisin avannut alitajuntani portit ja kaikenmaailman outoudet, joita en tunnistanut minuksi, alkoivat tulla läpi. Se oli epämiellyttävää.

Tästä syystä tämä etenemä tulee tehdä hitaasti ja huolellisesti. Jos avaat nuo portit liian nopeasti, todennäköisesti esiin tulvivat asiat häkellyttävät sinut. Minun piti usein vähän peruutella harjoituksessani, jotta asiat pysyivät järjestyksessä. Muutaman kerran, kun asiat tulivat vähän turhan oudoiksi, jopa lopetin zazenin harjoittamisen hetkeksi, kunnes tunsin itseni taas valmiiksi palaamaan asiaan.

Oli miten oli, mitä ikinä teetkään, ethän lääpi presidentin hauvelia.

Kirjoittanut Brad Warner 6.4.2016
Kääntänyt ja toimittanut Larri Vermola 8.10.2017

Mainokset

Kommentoi kirjoitusta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s