Metta-suutran alkupuolella sanotaan: ”Älköön kukaan ottako kantaakseen rikkauksien taakkaa” ja kolme riviä myöhemmin todetaan, että ”Saakoon jokainen olla ilman haluja saada paljon omistettavaa, edes omalle perheelleen.”

Keskustelin vähän aikaa sitten kaverin kanssa, jonka olen tuntenut jo jonkin aikaa, mutta jota en tapaa kovin usein. Hän on tohkeissaan tyypeistä, joiden kanssa tekee töitä ja ajatteli, että minäkin voisin ehkä tehdä heidän kanssaan juttuja. Kaverin mukaan he ovat kiinnostuneita luomaan maailmaan positiivisia muutoksia. Heidän juttunsa on erilaiset vihreät tuotteet. Heitä kiinnostavat ihmiset, jotka opettavat itsensä kehittämistä ja mindfulnessia. He ovat myös erittäin tavoitteellisia. Suunnitelmissa on parantaa maailmaa ja rikastua sillä. He aikovat käyttää rikkautensa hyviin asioihin, kaverini kertoi.

Oli miten oli, hän piti kokonaisen myyntipuheen tästä yrityksestä ja totesi lopuksi, että ”jos et ole kiinnostunut tienaamaan paljon rahaa, niin tämä ei sitten ehkä ole sinulle oikea firma.”

Silloin ymmärsin, että minun odotettiin vastaavan: ”Todellakin! Olen kiinnostunut lyömään rahoiksi.” Sen jälkeen hän olisi voinut jatkaa myyntipuheensa loppuun.

Sen sijaan keskeytin hänet ja sanoin: ”No, ehkä tiemme eroavat tässä kohtaa. En ole erityisen kiinnostunut tienaamaan paljon.”

En usko että hän ymmärsi mitä sanoin. Eikö jokainen kuitenkin halua kääriä isot massit?

Anna kun selitän vähän. En dallaa tällä pallolla, ”Walk the eEarth”, niin kuin Caine elokuvassa Kung Fu, pelkässä kaavussa kerjuukulhon kanssa. Kitarani ovat kivoja. Tykkään myös kirjoistani ja musiiikkikokoelmastani. Oma kämppä on mukava. Minulle maksetaan retriittien vetämisestä. Saan rahaa kirjoistani. En paljoa, mutta en tee näitä juttuja ilmaiseksi. Siihen minulla ei ole varaa!

Ei haittaisi, vaikka tienaisin vähän enemmän. Itse asiassa se on välttämätöntä, jos aion jatkaa elämistä ja työntekoa Los Angelesissa*. Tällä hetkellä ainoa keino vuokrani maksamiseen on käyttää Tsuburaya Productions -duunista kertyneitä säästöjä. Se vaan on rajallinen ja hupeneva varanto. Tienestini kirjamyynnistä ja vuosittaisista Euroopan kiertueistani ja muista ei riitä kattamaan nykyisiä kulujani. Joten ymmärrän mistä puhutaan. Todellakin!

Kun sanon, etten ole kiinnostunut rikastumisesta, en sano sitä siksi, että yrittäisin jeesustella muita kyykkyyn. Tämä liittyy ihan tavanomaiseen pelisilmään. Paitsi että onkohan se kuitenkaan niin tavallista. Sen tason juttuja se kuitenkin on. Vähän niin kuin tajuaisi, että päätä ei kannata laittaa pylväsporakoneen alle, ellei halua päänsärkyä.

Kerran zen-retriitillä yksi opettajista – se saattoi olla Tonen O´Connor – sanoi, että ”Sellaista kuin vähäinen ahneus ei ole olemassakaan”.

Kaverini oli sitä mieltä, että ahneus on ok, kunhan tavoitteenasi on käyttää rikkautesi hyviin asioihin, rakkauden levittämiseen. Sellaiset tyypit kuin Eckhart Tolle ja Deepak Chopra voivat olla jurpoja, mutta he ovat nostaneet yleiseen tietoisuuteen ja keskusteluun mindfulnessin, läsnä olemisen, rauhan ja myönteisen energian. Eikö tämä ole mahtavaa? Jos Deepakilla on tuhat paria kenkiä ja timanttiupotteiset silmälasit hänen hyvien tekojensa vuoksi, niin mitä väärää siinä sitten olisi?

Minä en itse asiassa tiedä, miten kertoisin mikä siinä on keturalleen, mutta voin tuntea sen. Oli miten oli, en voi puhua muiden puolesta. En tiedä mitä heidän mielessään on, enkä tunne heidän lähtökohtiaan. Voin kuitenkin puhua vähän omasta puolestani.

Jos haluaisin rikastua nykyisessä hommassani, minun pitäisi tulla kuuluisammaksi. Minulla on kuitenkin tässä ja nyt juuri niin paljon mainetta kuin tulen ikinä tarvitsemaan. Silloin tällöin joku tunnistaa minut satunnaisissa paikoissa. Aina joskus joku pysäyttää minut kadulla tai kirjakaupassa ja sanoo, ”Olen lukenut kaikki kirjasi!” Se tuntuu mukavalta.

En kuitenkaan haluaisi tämän tapahtuvan jatkuvasti. Viime vuonna pidin luennon Saksassa ja tulin paikalle noin tuntia ennen puheeni alkua. Niin kuin yleensä, paikassa ei ollut mahdollista odotella piilossa kaikilta niiltä, jotka tulivat tapahtumaan. Yleisön kerääntyessä saliin, ihmiset katselivat minua. Tunsin ”Onko se hän?” -vibat – ”Ehkä mun pitäisi sanoa jotain, mutta en uskalla” -tyyppisen oudon hermostuneisuuden. On tosi epämiellyttävää olla sen fiiliksen ytimessä. Minulla on nykyään paljon sympatiaa eläintarhan eläimiä kohtaan…

Jos elämäni tulisi kokonaan tällaiseksi – jessus! En tiedä mitä tekisin. Ymmärrän täysin, miksi julkkikset ostavat jättimäisiä muurein ja portein ympäröityjä kartanoita ja miksi he eivät hengaile muiden kuin toisten julkkisten kanssa. Olen valovuosien päässä tästä, mutta näen selkeästi miten homma menee.

Takaisin kaveriini ja hänen myyntipuheeseensa. Kun olin sanonut tuon yllä kirjoittamani, hän huikkasi tyyliin: ”No, jos et tiedä mitä haluat, niin…” Se kuulosti todella oudolta ja silti täysin odotetulta. Minä itse asiassa tiedän mitä haluan. Maailmassa, jossa varakkuus ja kuuluisuus ovat halutuimmat jutut, se ettei näitä halua, tietysti kuulostaa siltä, ettei tiedä mitä haluaa. Jos tietäisit mitä haluaisit, ymmärtäisit haluavasi rahaa ja mainetta.

Minä ihan oikeasti koen niin, että buddhalaiset jutut eivät kannusta köyhyyteen ja välttämään ahneutta tehdäkseen ihmisestä pyhimyksen tai jotain. Ne ovat itse asiassa vain ohjeita miten elää parempi elämä. Mitä enemmän varakkuutta vaadit yhteiskunnalta, sitä enemmän yhteiskunta vaatii sinulta. Jos et hoida hommiasi, kärsit. Voit tietty ostaa kivoja juttuja, mutta olet inhottu. Olet loinen. Tai sinusta tulee jonkun toisen ahneuden ja kateuden kohde – ja jälleen sinua inhotaan.

Isot hillot tulevat vain niille, jotka pysyvät pelissä mukana, tai niille, jotka kohtalo ja karma sattuvat ohjaamaan rahakasojen päälle. Minä en ole näistä kumpaakaan. Olen nähnyt hyväntahtoistenkin ihmisten kilahtavan rahan myötä. Se vaikuttaa väistämättömältä.

Tulet huomaamaan, että lähikuukausien aikana teen paljon juttuja kerätäkseni rahaa Los Angelesiin suunnittelemamme keskuksen avaamiseksi ja vain pystyäkseni elämään täällä. Jos nämä hommat lähtevät lentoon ja alkavat kasata massivuoria omalle kohdalleni, niin murehdin siitä sitten kun näin on. Tähän hätään en kuitenkaan tähtäile kovin korkealle.

*Brad Warner julkaisi tämän kirjoituksen 24.2.2015