Palaan St. Paulin zenkeskuksen ihmisten allekirjoittaneelle heittämiin kysymyksiin. Ensimmäinen kysymys kuuluu: Kuvaile tärkeimpiä menetelmiä suojautuaksemme vallan väärinkäytöltä opettajan ja oppilaiden välisissä tai muissa sanghan ihmissuhteissa?

Hyvä kysymys – ja hiton hankala vastattavaksi. Se on kuin kysyisi: Mikä olisi ollut Saksan kansan paras keino välttyä seuraamasta Hitleriä 1940-luvulla? Oliko Hitler paha vai olivatko saksalaiset pahoja? Toisin sanoen, vuorovaikutussuhde on aina monimutkainen, eikä koskaan yksisuuntainen. Vaaditaan vähintään kaksi ihmistä luodaksemme paholaisen nimeltään ihmissuhde. Edelleenkin maailmassa pyörii henkilöitä, jotka haluaisivat eliminoida juutalaiset, tai mustaihoiset, tai valkoihoiset tai amerikkalaiset imperialistit, tai kenet tahansa. Aidosti pahoja asioita alkaa kuitenkin tapahtua vasta, kun isot väkijoukot alkavat seurata näitä ihmisiä. Eli: kyllä, Hitler käytti valtaansa väärin. Mutta mistä tämä valta sitten tuli?

Vallan väärinkäyttö sanghassa, zen-harjoittajien yhteisössä, toimii samalla tavalla. On helppo osoitella sormella yhtä henkilöä, jotain hengellistä mestaria, jonka touhut ovat lähteneet lapasesta, ja sanoa että kaikki on hänen syytään. Se ei kuitenkaan ole koskaan ainoa asiaan vaikuttava tekijä. Jossain vaiheessa puhettani joku kysyi, mikä on minun vastuuni siitä mitä kirjoitan ja sanon. Kysyjä oli erityisen huolissaan tavastani kutsua tiettyjä asioita ”typeriksi”. Koska minua saattaa tulla kuulemaan isompikin joukko ihmisiä, eikö minun pitäisi olla vastuullisempi, eikä vain sellainen joka menee kutsumaan joidenkin ihmisten pyhinä pitämiä asioita ”typeriksi”? Tietenkin minun tulee olla huolellinen siinä mitä sanon. Ainoa vastuuni on kuitenkin olla sataprosenttisen rehellinen. Se on vähän sama asia kuin Muhammedia parodioineet pilapiirtäjät. Ovatko he vastuussa niistä järjenvastaisista teoista, jotka heidän piirtämänsä sarjakuvat olivat muka aiheuttaneet? Enpä usko. Henkilö joka reagoi, on vastuussa omista teoistaan. Kukaan ei pysty pakenemaan vastuuta. Se ei vaan onnistu, koska tämä maailmankaikkeus ei toimi sillä tavalla.

Kun sinusta tulee zenmestari, ihmiset yrittävät hetimiten antaa sinulle valtaa. Moni yrittää antaa sitä minullekin ja jatkuvasti. Sain muutama viikko sitten sähköpostin kaverilta, joka epätoivoissaan vaati minua näyttämään hänelle tien valaistumiseen. Ilmiselvästi hän ei ollut lukenut mitä kirjoitan. Oli miten oli, hän halusi antaa minulle valtaa, jonka voimalla voisin tehdä hänestä valaistuneen.

Maailma on pullollaan tyyppejä, jotka onnessaan ottavat vastaan moisen vallan. He neuvovat oppilaitaan saavuttamaan tietynlaisia kokemuksia, joita he sitten avuliaasti nimeävät oppilaitaan varten ”askeliksi kohti valaistumista.” Sitten kun oppilas on keräillyt riittävästi näitä kokemuksia, mestari antaa oppilaalle siunauksensa ja luvan tahollaan siunailla seuraavia harjoittajasukupolvia. Näin sairaalloinen touhu jatkaa olemassaoloaan.

Hyvä zenopettaja heittää hänelle tarjoamasi vallan saman tien takaisin kuin tulikuuman perunan. Oppilaalle tämä on äärimmäisen turhauttavaa. Inhosin sitä silloin kun niin kävi minulle. Vihasin sitä. Halusin epätoivoisesti löytää jonkun, joka voisi ottaa vallan, jotta voisin vain ottaa iisisti ja antaa tämän valtaapitävän ottaa kaiken vastuun kaikesta. Häntä olisi sitten hyvä syytellä, jos jotain menisi vikaan. Hei kamoon, miten ihmeessä voisit muka tietää edistytkö harjoituksessasi, ellei opettajasi kerro sinulle että edistyt? Miten ihmeessä? No siten, että ymmärrät ”edistymisen” olevan vain yhden niistä ajatuksista tai ideoista, joista sinun tulee luopua. Et tule koskaan edistymään. Et pätkääkään. Et koskaan saavuta valaistumista. Ja jos saavutat, voit olla varma että se on pelkkä vitsi.

Haluatko Suuren Mestarin antavan sinulle plussapisteitä? Meinaan vaan että jos haluat, saatat pahus vie saada niitä. Ja siitä alkavat ongelmat…

Syy miksi en halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka haluavat antaa vallan minulle, on se, että tällaiset ihmiset ovat aina hiton rasittavia. He haluavat jatkuvasti lisää ja lisää ja lisää. Ja sitten kun et anna heille sitä mitä he ajattelevat haluavansa, he laittavat herneen nenään. Painukoot hemmettiin, sanon minä. Menkööt vaivaamaan jotain muuta.

Siitä voisi tulla hieno tarina, jos menisit kertomaan Oprah Winfreylle, että sinä vain istuskelit paikallasi, tekemässä omia juttujasi, kun joku surkea zenmestari tuli mukaan kuvioihin, ja alkoi käyttää valtaa väärin sinua kohtaan. Oprah saattaisi ostaa tuollaisen tarinan. Minä en.

OLI MITEN OLI, yksi tapa suojautua vallan väärinkäytöltä on olla koskaan antamatta omaa valtaa kenellekään. Jos huomaat että olet antanut jollekin vallan itsesi suhteen, kokeile sen takaisinottamista ja seuraa mitä tapahtuu. Jos sitä ei anneta vapaasti, jotain saattaa olla pielessä.

On vaikea tehdä kaikenkattavia yleistyksiä, jotka sopisivat jokaiseen tilanteeseen. Tärkeintä on muistaa, että vinksahtaneet ihmissuhteet eivät ole koskaan vain yhden tahon syytä. Huomaa myös, että vääristyneiden ihmissuhteiden kehittyminen vie aikaa ja vaivaa jokaiselta niihin osalliselta henkilöltä. Vääristyneet ihmissuhteet eivät synny hetkessä ja itsestään. Kukaan ei pakota sinua liittymään yhteisöön, eikä kenenkään tulisi koskaan vähäisimmissikään määrin estää sinua jättämästä yhteisöä.

Ole hyvin tarkkaavainen sen suhteen, miten sinä itse osallistut tällaisiin ihmissuhteisiin ja vuorovaikutustilanteisiin. Älä koskaan hyväksy sitä, että olisit vain sinua suurempien voimien viaton uhri. Kukaan ei ole voimakkaampi kuin sinä. Sinä olet luonut tämän maailmankaikkeuden. Ota vähän vastuuta siitä mitä olet mennyt luomaan.

Kirjoittanut Brad Warner 22.4.2006