Eilen eräs kaveri otti minuun yhteyttä ja kertoi kirjoittavansa artikkelia siitä, saavatko buddhalaiset polttaa tupakkaa vai eivät. Kun hän kysyi minun mielipidettäni, sanoin: ”Kukaan ei mielestäni saisi polttaa tupakkaa!”

Hän halusi joka tapauksessa haastatella minua buddhalaisena opettajana ja lähetti muutamia kysymyksiä. Vaikka hänen kysymyksensä eivät herättäneet minussa ajatuksia tupakoinnista, kaksi hänen kysymystään sai minut pohtimaan nykyisin paljon esillä olleen mindfulnessin käsitettä.

Nuo kysymykset olivat seuraavat:

”Onko tupakointi itsessään mindfulnessin vastaista?”

ja

”Voivatko ihmiset saada mindfulnessista apua tupakoinnin lopettamiseen?”

Se japanin sana, jonka käännös ”mindfulness” usein on, on 念, ”nen”. Merkki koostuu kahdesta osasta. Ylempi osa 今 ääntyy [ima], ja tarkoittaa ”nyt”. Alaosa 心 äännetään [kokoro] tai [shin], ja voidaan kääntää joko mieleksi tai sydämeksi asiayhteydestä riippuen. Japanin kielessä ”mieli” ja ”sydän” (ei siis rinnassa olevan elimen merkityksessä, vaan abstraktissa merkityksessä) käsitetään yleisesti samaksi asiaksi.

”Nen” (sanskritiksi ”smirti”) on tärkeä käsite, jota kaikki buddhalaisuuden muodot ovat käyttäneet liikkeen syntyajoista lähtien. Käsite ”mindfulness” sellaisena kuin sitä nykyisin käytetään, tuntuu melko lailla eri asialta.

Minusta vaikuttaa siltä, että kun tapaamani ihmiset käyttävät sanaa ”mindfulness” tai sen johdannaisia, he tarkoittavat yhtä seuraavista asioista. Nämä kolme asiaa ovat:

1) Jon Kabat Zinnin kehittämät ja markkinoimat meditaatiotuotteet, joiden kauppanimiä ovat Mindfulness Based Stress Reduction (MBSR) ja Mindful Living Programs, joita opetetaan massachusettsilaisen Center for Mindfulness ‑keskuksen kursseilla.

2) Vähän niinku tiedätsä tota niinku vähän läsnäoloa ja niinku tässä hetkessä ja sillee niinku vähän ajattelee niinku mitä tekee ja kaikkee sen tapaista…

3) Jokin buddhalainen asia, joka on hyväksi ihmiselle, mutta josta en tiedä sen tarkemmin.

Tästä syystä olen viime vuosina vältellyt sanan ”mindfulness” käyttöä. En tunne Jon Kabat Zinnin menetelmää juuri lainkaan. Minua alkaa kuitenkin potuttaa, kun ihmiset nappaavat jonkun buddhalaisen näkökulman, tekevät siitä tavaramerkin ja lyövät rahoiksi myymällä vesitettyä versiota suurelle yleisölle, joka olettaa, että tavaramerkin omistajat ovat jotenkin itse keksineet nämä asiat. Se on vähän kuin minä perustaisin tavaramerkin Paikallaan Istuminen™, väsäisin hienon logon ja myisin sitten tätä tuotetta 8 viikon kursseina kirjoineen ja muine tilpehööreineen (hmm… sehän on itse asiassa aika hyvä idea… pysykää kanavalla!).

Siis onhan se takuulla parempi vaihtoehto kuin kaupata ihmisille heroiinia tai näyttää tv:ssä visailuohjelmia. Näkisin toki ihmisten mieluummin käyvän mindfulness-kursseilla kuin sanotaan vaikka hakkaavan tuntemattomia kadulla. Ihmettelen silti, mistä koko hommassa on oikeastaan kysymys.

Opettajani Nishijima Roshi kommentoi tätä trendiä omassa blogissaan vuonna 2008. Hän sanoi siinä muun muassa, että ”monet ihmiset […] ajattelevat, että ’mindfulness’ on tärkeä asia buddhalaisuuden ymmärtämisen kannalta. Mielestäni tällaiseen tulkintaan sisältyy kuitenkin vaarallisia väärinkäsityksiä. Siksi olen jo monta vuotta ajatellut, että meidän tulisi pyrkiä ymmärtämään ’mindfulnessin’ todellinen merkitys. Meidän ei pitäisi missään tapauksessa sortua siihen väärinkäsitykseen, että mindfulnessin tavoittelu olisi aitoa buddhalaisuutta. Mindfulness-tyyppisen tietosen läsnäolon tavoittelu saattaa olla esimerkki idealistisesta filosofiasta. Yhteydestään erotetun ’mindfulnessin’ palvominen ei mitenkään voi olla buddhalaisuutta. Se on vain idealistisen filosofian ajatus.” Hän ehdotti, että käyttäisimme ”mindfulnessin” sijaan sanaa ”consciousness”.

Olen hieman muokannut yllä olevaa lainausta, jotta se olisi selkeämpi (minulla oli tapana tehdä niin, kun opettajani oli vielä elossa, joten en usko hänen pahastuvan). Haluan kuitenkin yrittää avata tätä vielä vähän tarkemmin. Nishijima puhui usein ”todellisesta buddhalaisuudesta”. Minulla on ollut tapana karttaa tuota ilmausta, koska silloin, kun olen erehtynyt sitä käyttämään, ihmiset ovat suhtautuneet ikävästi. Vähän niin kuin olisin seuraavaksi aikeissa ehdottaa, että poltetaan kaikki vääräuskoiset buddhalaiset roviolla tai jotain.

Se, mitä haluan tässä kuitenkin teroittaa, on kohta jossa hän sanoo, että ”erillisen ’mindfulnessin’ palvominen ei mitenkään voi olla buddhalaisuutta”. Toisin sanoen mindfulnessia ei voi erottaa yhteydestään. Tai kaipa sen voi. Silloin kyseessä on kuitenkin vastaava ero kuin jos soveltaisimme hyvää ruokavaliota, terveellistä liikuntaa ja riittävää lepoa, tai jos tekisimme muuntaman punnerruksen aamutuimaan ja samalla söisimme joka ateriaksi sipsipussin ja kermaleivoksen.

Mindfulness ei ole sama asia kuin buddhalaisuuden harjoittaminen. Monet ihmiset – mukaan lukien se kaveri, joka lähetti minulle haastattelukysymykset – tuntuvat ajattelevan, että kyseessä on sama asia. Ei se kuitenkaan ole. Itse asiassa tavallaan ihmettelen, mikä tämä mindfulness-juttu josta ihmiset puhuvat, edes on.

Minulla on vähän samanlainen kutina kuin Nishijima Roshilla, että sana viittaa jonkinlaiseen idealistiseen älylliseen prosessiin. Minusta vaikuttaa ikään kuin ihmisiä opetettaisiin pääsemään todella syvälle oman päänsä sisään. Vaikka tästä ei olisikaan kyse MBSR™-kursseilla, aina kun kuulen tämän sanan, se vaikuttaa viittaavan johonkin hyvin ”päihdyttävään” juttuun.

Buddhalaisen opetuksen yhteydessä mindfulness on yksi Jalon kahdeksanosasen tien osista. Koko luettelo on seuraava:

1) Oikea näkemys

2) Oikea aikomus

3) Oikea puhe

4) Oikea toiminta

5) Oikea elinkeino

6) Oikea ponnistelu

7) Oikea tietoisuus (mindfulness)

8) Oikea keskittyminen

Yhden kohdan irrottaminen ja esittäminen yksinään ei suinkaan ole pahinta, mitä ihminen voi tehdä. Kaikki nämä periaatteet ovat nimittäin hyviä. Buddha kuitenkin piti niitä kaikkia yhtä tärkeinä osina kattavaa järjestelmää. Fyysiset periaatteet, eli oikea puhe, toiminta, elinkeino ja ponnistus ovat aivan yhtä tärkeitä kuin mielen periaatteet, eli oikea näkemys, aikomus, tietoisuus ja keskittyminen. Kannattaa huomata, että kumpiakin on neljä.

Palatakseni niihin kysymyksiin, jotka alun perin käynnistivät tämän pohdintani: en ole mindfulness-opettaja, joten en osaa sanoa olisiko mindfulnessista apua jollekulle, joka haluaa lopettaa tupakoinnin. Saattaisi ollakin. Isäni auttoi hypnoosilla aikoinaan ihmisiä, jotta he onnistuisivat tupakoinnin lopettamisessa. Tiedän, että siitä oli joskus apua. Mitä tulee kysymykseen onko tupakointi ”mindfulnessin vastaista”, minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä koko kysymys tarkoittaa. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mutta en ole saanut siitä mitään tolkkua.

Kuvittelen mielessäni tyypin, joka polttaa tupakkaa ja keskittyy siihen lujasti, maistelee huolella savua, tunnustelee miten savu polttaa kurkkua ja keuhkoja, todellakin paneutuu tupakointiin täysillä. Luultavasti tupakkaa voi polttaa mindfulness-tyyliin. Kun näen tupakoivia ihmisiä, he yleensä näyttävät kiinnittävän polttamiseen melko vähän huomiota. Toisaalta kun näen ihmisiä syömässä, hekin tuntuvat yleensä keskittyvän johonkin muuhun kuin syömiseen. Uskon, että meillä menisi paremmin, jos ihmiset keskittyisivät enemmän siihen, mitä kulloinkin ovat tekemässä.

Silti haluan pitää näppini erossa sanasta ”mindfulness”.

Kirjoittanut Brad Warner 24.11.2014
(Suomentanut Jussi Rosti)