Tänään on viimeinen kokonainen päiväni Pohjois-Irlannissa. Kohta lähden ulos nauttimaan päivästä.

Sain eilen T-paidat, jotka Annette Mann värkkäsi tämän vuoden kiertuettani varten, ja ne on tosi siistit! Teimme näitä vain sata, koska meillä ei ole hajuakaan ostaako niitä joku vai ei. Jos niitä on rundin päätteeksi jäljellä, myyn ne tämän blogin kautta. Mutta niitä, jotka ovat tulossa johonkin näistä alle listatuista tapahtumista (suom. huom. vanhentuneina jätetty pois) ja haluavat paidan, neuvon hankkimaan sen, kun niitä vielä on. Minulla ei ole suunnitelmissa tehdä niitä tämän enempää. T-paidan ostamisesi helpottaa kiertueestani selviämistä. 

Haluaisin jakaa tänään kanssasi muitakin Eurooppaan liittyviä uutisia. 

Gudo Nishijiman Fundamental wisdom of the middle way:stä tekemästä käännöksestä ollaan julkaisemassa espanjankielistä versiota. He pyysivät minulta alustusta aiheeseen. Niinpä kirjoitin sellaisen. Se on tässä:

Hola!

Kiitos kun luet tätä kirjaa. Se on mielestäni hyvä. En tiedä pitäisikö Nagarjuna sitä hyvänä. Jotkut Nagarjunan ihailijat Amerikassa pitävät sitä huonona. Ennen kuin sitä oli edes julkaistu, ennen kuin heillä oli ollut mahdollisuutta lukea kirjasta sanaakaan, nämä Nagarjunan fanit päättivät sen olevan kamala. Niinpä he menivät nettiin kertomaan kaikille, miten kamala se olikaan. Mietin lukivatkohan he kirjan sen jälkeen, kun se tuli saataville. En usko monenkaan lukeneen.

Tästä huolimatta se on minusta hyvä kirja, koska se ilmaisee erittäin hyvin opettajani ymmärryksen Mulamadhyamakakarikasta. Ilmaiseeko se sen, mitä Nagarjuna olisi halunnut sen sanovan englantia ja espanjaa puhuville ihmisille 1800 vuotta sen jälkeen, kun hän sen kirjoitti? En usko kenenkään pystyvän vastaamaan tähän kysymykseen. Mutta tämän verran aion sanoa: Vaikka pystyisit ilmaisemaan englanniksi tai espanjaksi täsmälleen sen mitä Nagarjuna kirjoitti, en silti usko, että se olisi aivan se, mitä Nagarjuna olisi halunnut sanoa meille hänen tulevaisuudessaan 1800 vuoden päässä. Siis jos hän ylipäätään halusi sanoa meille yhtään mitään. Tässä syy miksi. 

Mitä sinä haluaisit sanoa vuoden 3816 ihmisille, ehkä toisilla planeetoilla asuville ihmisille, jotka todennäköisesti puhuvat kieltä, jota ei ole nykyisellään edes olemassa, ja joiden elämä on niin omastasi poikkeavaa, ettet mahdollisesti pysty edes kuvittelemaan sitä?

Ehkä tiedät mitä sanoisit. Minulla itselläni ei ole aavistustakaan mitä sanoisin. Minä kirjoitan tällä hetkellä kirjoja ihmisille, jotka ovat elossa tänään. Jos ihmiset lukevat näitä kirjoja vuonna 3816 toisella planeetalla, kielellä jota ei edes ole olemassa tällä hetkellä, en tiedä olisiko heidän mahdollista ymmärtää niitä, vaikka ne olisi käännetty miten täsmällisesti ja tarkasti. Nagarjunan aikaan englannin kieltä ei ollut vielä olemassa, eikä ollut espanjaakaan. Intiassa tuolloin eläneet ihmiset eivät tienneet Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikan olevan edes olemassa. 

Jos kirjani ovat olemassa vielä vuonna 3816 jaa., ja ihmiset ovat edelleen niistä kiinnostuneita, toivon että joku joka ymmärtää buddhalaisuuden perusasenteen kääntäisi ne senhetkiselle puhetavalle. Minulla ei ole väliä, jos kyseinen henkilö muuttaa sanomani sopivaksi vuoden 3816 kuulijakunnalle. Itse asiassa, minusta heidän pitäisi muuttaa kirjoittamaani. Luulen, että monet muutokset olisivat aivan välttämättömiä. Muuten sanani olisivat vain kuolleita sanoja kauan sitten kadonneelta ihmiseltä, kauan sitten hävinneestä kulttuurista. Niillä olisi hyvin vähän merkitystä.

Ajattelen Gudo Nishijiman tehneen näin Nagarjunan sanoille. Tämä ei ole peruskäännös. Mutta Nishijimalla on tiukka ote buddhalaiseen näkemykseen. Hän tuotti käännöksensä perustuen tähän ymmärrykseen ja perustuen ymmärrykseen 21. vuosisadan ihmisten mielenmaisemista. Nagarjuna ei olisi mitenkään voinut tietää, millaisia meidän aikamme ihmiset ovat. Joten, tämä kirja ei välttämättä ilmaise, mitä Nagarjuna halusi ilmaista lukijoilleen Intiassa 1800 vuotta sitten. Todennäköisesti se ei ilmaise sitä. Mutta ehkä se ilmaisee paremmin, kuin mikä olisi ollut Nagarjunalle mahdollista, sen, mitä 21. vuosisadan ihmisten tulee kuulla. 

Gudo Nishijima kuoli melko pian tämän kirjan englanninkielisen version valmistuttua. Lähetin hänelle yhden valmistuneista kirjoista, mutta en tiedä lukiko hän sitä. Hän oli silloin jo hyvin sairas. Hän kuitenkin luki ennen kuolemaansa joitain ensimmäisiä luonnoksia. Ja hän oli tyytyväinen siihen, miten olin korjaillut hänen sanojaan. 

En osaa lukea Espanjaa. Mutta olen ollut yhteyksissä kääntäjän kanssa ja mielestäni hän on hyvin pätevä ja huolellinen. Joten uskon tämän espanjankielisen käännöksen sanovan sen mitä Gudo Nishijima halusi sen sanovan. Mitä tulee Nagarjunaan, en osaa edes arvata. 

Jos joku haluaa kääntää tämän kirjan taas 1800 vuoden päästä, toivon heidän tekevän kaikki tarpeellisiksi katsomansa muutokset. 

Brad Warner

4. syyskuuta 2016
Los Angeles, Kalifornia

***

Siinä oli se, mitä sanoin esipuheessani Espanjan ihmisille. Kaiken tämän sanottuani, uskon sellaisille, mitä kutsuisin “museolaatuisiksi käännöksiksi”, olevan paikkansa näiden ikiaikaisten kirjojen, kuten Nagarjunan tai Dogenin Shobogenzon käännösten joukossa. Minä luen niitä. Tiedän tutkijoiden nauttivan niistä. On valtavan arvokasta yrittää säilyttää alkuperäisestä jäljennöksiä tuleville sukupolville. En vihaa tuollaisia käännöksiä. Pidän niistä. Ne ovat hyviä. Ne ovat hyödyllisiä. Ne ovat tarpeellisia syvällistä tutkimusta varten. 

Toivon sinun lukevan tuon (aiemman) kappaleen. Joskus minusta tuntuu, kuin tietyt ihmiset eivät huomaisi näitä asioita, kun sanon ne. Joten sanon sen uudelleen: En vihaa museolaatuisia käännöksiä buddhalaisista kirjoista! Rakastan niitä! Minulla on niitä täysi hyllyllinen! Tämä ei ole tuollaisten käännösten mollaamista!

Tähän kyseessä olevaan kirjaan liittyen, en ajattele Nishijiman tuottaneen museolaatuisen käännöksen Nagarjunan mestariteoksesta. Hän todellakin teki tämän Dogenille. Ehdottomasti. Hänen Chodo Crossin kanssa tekemänsä Shobogenzo-käännös on paras olemassa oleva englanninkielinen museolaatuinen käännös Shobogenzosta. Kenellä tahansa, joka sanoo toisin, joko ei ole riittävästi tietoa aiheesta, tai heillä on jonkinlainen  peitelty tavoite, jonka vuoksi sanoa tietyllä tavalla. 

Mutta en ollut koskaan varma, yrittikö hän tehdä näin Nagarjunalle vai ei. Kysellessäni häneltä siitä, joskus hänen vastauksensa kuulosti siltä, ikään kuin hän haluaisi tehdä museolaatuisen käännöksen, ja toisina kertoina hän näytti antavan ymmärtää, ettei hän välittänyt tällaisista asioista ollenkaan. Epäilen hänellä olleen kokonaan toisenlainen näkökulma asiaan, kuin kumpikaan näistä vaihtoehdoista. Oli miten oli, minusta se toimii kummassakin tapauksessa, koska museolaatuisia käännöksiä kirjasta on jo saatavilla kaikille niille, jotka sellaisen haluavat. 

Olkoon miten tahansa, välineinä alkuperäisten kirjoittajien pyrkimysten välittämiseen tavallisille lukijoille, jotka eivät ole valmiita perehtymään tutkijamaisen syvällisesti aiheeseen, nämä museolaatuiset käännökset ovat ongelmallisia – ja sisällytän Nishijima/Cross-käännöksen Shobogenzosta luokkaan “ongelmallisia tavallisille lukijoille”. Ne ovat hämmentäviä. Ne vaativat paljon kestävyyttä ja aivokapasiteettia pelkkään läpilukemiseen. Vaaditaan vahva ymmärrys historiasta pelkästään yritykseen lukea niitä. Ja mikä pahinta, ne yleensä ovat tylsiä useimmille lukijoille. 

Huomautan kuitenkin, että minulle ne eivät ole tylsiä. Mutta keskivertohenkilölle, joka haluaa vain tietää, mitä tämä koko buddhalaisuushommeli oikein on, ne ovat kammottavan tylsiä. 

Luulen, etteivät Nagarjuna tai Dogen olleet kammottavan tylsiä heidän alkuperäiselle lukijakunnalleen. Varmuudella ne olivat vaikeita (vaikka Dogen kirjoitti myös joitain juttuja, jotka oli tarkoitettu helpoiksi). Mutta pelkkä niiden läpi kahlaaminen ei ollut hirveä rääkki. Ne olivat merkityksellisiä ja jopa jännittäviä. 

Katso esimeriksi Lootus-suutraa. Sinulle ja minulle se on todellinen torkkujuhla. Mutta se on varmasti ollut kuin Harry Potter tai Houkutus-kirjasarja ihmisille tuhat vuotta sitten. Siinä on ihmisiä lentämässä ilmojen halki ja ampumassa säteitä otsastaan ja kaikenlaista mieletöntä juttua vain saamaan yleisö innostumaan, ennen kuin sen menee syvästi filosofisiin aiheisiin. 

Emme voi kaivaa esiin Nagarjunaa tai Dogenia tai tuntematonta (/tuntemattomia) Lootus-suutran kirjoittajaa ja kysyä heiltä, mitä he oikeasti tarkoittivat. Mutta me voimme löytää näistä vanhoista teksteistä merkityksiä itsellemme ja yrittää välittää tätä tutuille ja tuntemattomille tavalla, jota he voivat ymmärtää. Me saatamme epäonnistua, mutta mielestäni yrittämisessä on arvonsa. 

Alkuperäinen teksti oli nimeltään “To the People of the Year 3816 CE”. Brad julkaisi sen blogissaan 15.9.2016.

Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 28.11.2019.