“Elannon ansaitseminen ja tuottavan työn tekeminen eivät ole perimmiltään mitään muuta kuin vapaata antamista”, sanoo Dogen Zenji kirjoituksessaan Bodhisattvan sosiaalisten suhteiden neljä lähtökohtaa.

Tämä kirjoitus löytyy verkosta Nishijima-Crossin Shobogenzo-käännöksen kolmannesta kirjasta tai Kazuaki Tanahashin ja kumppanien käännöksen ensimmäisestä osasta. Hubert Nearmanin Shasta Abbeylle tekemä käännös kirjoitelmasta löytyy netistä täältä. Minä käänsin kirjoituksen omin sanoin kirjaani It came from beyond zen. Kommentoin tätä tekstiä myös kirjassani Sit down and shut up.

Nämä Dogenin sanat merkitsivät minulle paljon silloin, kun elämäni oli täynnä sekasortoa ja ristiriitaa siitä, mitä elämälläni tekisin. Mikä on periaatteessa suurin osa siitä ajasta, jonka olen ollut elossa. On menossa viides vuosikymmen, jolloin se kaveri Twisted Sisterin videolta huutaa jatkuvasti päässäni: “What are you going to do with your life?” Mitä aiot elämälläsi tehdä?

Ilmaisu, jonka Nishijima ja Cross kääntävät “Elannon ansaitseminen ja tuottavan työn tekeminen”, on jisei-sangyou (joskus lausutaan chisei sangyou). Käyttämäni bloggausohjelma ei salli japanilaisten/kiinalaisten merkkien käyttöä, joten olen tehnyt niistä JPEG-tiedoston sinulle katsottavaksi. Tanahashi kumppaneineen kääntävät ilmauksen “toimeen tuleminen ja asioiden tuottaminen”.

Dogenin kirjoitelman koko ensimmäinen osa käsittelee vain buddhalaista danan käsitettä, jonka olet todennäköisesti kuullut, jos olet koskaan käynyt buddhalaisessa keskuksessa. Kun buddhalaiset kierrättävät kolehtiastiaa, heistä on mukava kutsua siihen laitettua rahaa danaksi. Se on vähän sama kuin englannin kielen lahjoitusta tarkoittava sana donation. Dana käännetään myös anteliaisuudeksi. Dogenin käyttämä japaninkielinen termi on fuse, joka käännetään usein almujen antamiseksi tai hyväntekeväisyydeksi.

Ajatellessani sanoja kuten “hyväntekeväisyys” tai “anteliaisuus”, minulla on yleensä hyvin tarkka mielikuva kyseisistä asioista. Hyväntekeväisyyttä on, kun jalomielisesti annan köyhille ja tarvitseville kaiken mitä voin. Anteliaisuutta on, kun livautan satasen setelin kodittoman henkilön kerjuukuppiin, vaikka siitä myöhemmin tulee minulle itselleni suuria haasteita. Katsoin juuri Interwebeistä, mitä sanotaan anteliaisuudesta, ja törmäsin tähän inspiroivaan CBS Newsin juttuun kymmenestä ihanasta pyytettömän hyvätahtoisuuden osoituksesta.

Dogen ei kiistä, etteivätkö tällaiset anteliaisuudet ja hyväntekeväisyydet olisi mukavia tekoja. Hän kuitenkin laajentaa suuresti näiden sanojen merkitystä. Sanakirjaohjelmani määrittelee antelias-sanan “valmiuden osoittamiseksi antaa enemmän jotain, kuten rahaa tai aikaa, kuin olisi oikeasti tarpeen tai odotettua.” Mutta monet Dogenin antamat esimerkit vapaasta antamisesta eivät ole ollenkaan sellaisia, mitä minä olisin ajatellut anteliaisuutena. Itse asiassa suuri osa siitä, mitä Dogen kuvaa vapaana antamisena, olisi ihmisistä valtaosan mielestä yksinkertaisesti vain tarpeellisen tai odotetun tekemistä.

“Me annamme itsemme itsellemme”, hän sanoo, “ja anna ulkopuolinen maailma ulkopuoliselle maailmalle”. Hän puhuu “kukkien jättämisestä tuulelle ja lintujen jättämisestä ajalle”, tarkoittaen yksinkertaisesti asioiden antamista olla sitä mitä ne ovat ja sanoo myös näiden olevan esimerkkejä vapaasta antamisesta. Hän puhuu antamisesta vanhemmille, vaimoille ja lapsille. Hän puhuu ansiosta, joka koituu vain yhden pölyhiukkasen antamisesta. Lisäksi, minulle kaikista järisyttävimpänä, hän sanoo, että jopa tavallinen palkan vuoksi tehty perinteinen työ on myös esimerkki vapaasta antamisesta.

Ennen kuin olin töissä Ultramanin tekijöiden Tsuburaya Productionsissa, yrityksessä, jonka perusti kaveri, joka keksi Godzillan, olin töissä Summitin piirikunnan kehitysvammais- ja kehityshäiriöisvirastossa Akronissa Ohion osavaltiossa. Tein usein raskasta työtä avustamassa kehitysvammaisia aikuisia heidän harjoitellessaan työtehtäviin, joihin he suoraan sanoen eivät voisi työllistyä ulkomaailmassa. Sen sijaan he työskentelivät ammatillisissa kuntoutuskeskuksissa tekemässä kappaletavaraa paikallisille tehtaille. Puolet ajasta ohjaajat kuten minä teimme varsinaisen työn, vaikka annoimme meidän kehitysvammaisille asiakkaillemme kunnian tehdystä työstä.

On vaikea löytää ansiokkaampaa työtä kuin tuo. Mikä teki sen vieläkin ansiokkaammaksi oli, että palkkani riitti hädin tuskin yhden huoneen vuokraani Kent Zendolla ja Top Ramen -nuudeleihin, joilla vältin nälkiintymisen. Siitä vapaasta antamisesta puheen ollen!

Koin suunnatonta syyllisyyttä, kun lopulta sain työn josta pidin ja josta maksettiin hyvin; työn jolla ei ollut mitään tekemistä avun tarpeessa olevien auttamisen kanssa. Koin itseni täysin epäonnistuneeksi buddhalaisena.

Kulttuurimme todella ylistää ajatusta kaiken antamisesta ainoana aidosti hyväksyttävänä tapana tehdä hyväntekeväisyyttä. Uuden testamentin Apostolien teoissa, luvussa viisi, jakeissa 1-11, saamme kuulla tarinan kaverista nimeltään Ananias, jonka Jumala lyö kuoliaaksi siitä syystä, että vaikka hän antoi paljon rahaa alkukirkolle, hän jätti itselleen vähän. Sitten Jumala tappaa myös Ananiaksen vaimon!

Kuulin tuon osan Raamatusta vasta äskettäin, mutta nuoresta asti olen ollut tietoinen ajatuksesta, että todella moraalisen henkilön pitää antaa aivan kaikki, yltääkseen siihen, mitä hyveellinen elämä vaatii. Työstäni nauttiminen sai minut tuntemaan itseni todelliseksi paskiaiseksi.  

Muutama päivä sitten Upaya Zen Centerin roshi (jap. “vanha mestari”) Joan Halifax twiittasi otteen yhdestä hänen kirjoistaan. Viesti kuului, “tämä elämän lahja, jota kutsun ´viisaaksi toivoksi´, on lupaustemme ytimessä ja on se, mitä mestari Dogen tarkoittaa usuttaessaan meitä ´antamaan elämän elämälle´, vaikka se olisi vain yksi kuoleva henkilö kerrallaan, yksi pakolainen kerrallaan, yksi vanki kerrallaan, yksi elämä kerrallaan, yksi ekosysteemi kerrallaan.”

Luulen, että hän sai ilmaisun “anna elämä elämälle” kyseisen tekstin eri käännöksestä kuin se, johon olen tässä kirjoituksessani viitannut. Kuitenkin hän näyttäisi ymmärtäneen Dogenin ohjeen tavalla, joka on lähempänä sitä, jonka löydämme Apostolien teoista, kuin sitä, jonka löydämme Dogenin kirjoituksista.

Toki. On ehdottomasti upeaa antaa jalomielisesti kuoleville ihmisille, pakolaisille, vangeille ja on todella mahtavaa tehdä mitä ikinä voimmekaan, auttaaksemme meidän vaikeuksiin joutuneita ekosysteemejämme.

Tämä on päivänselvää.

En koskaan kieltäisi tätä, eikä kiellä Dogenkaan.

Mutta kaikki sanovat noin. Missä Dogen eroaa kaikista muista on se, että hän lisää tähän anteliaisuuden määritelmään ja laajentaa sitä.

“Sekä kehon vastaanottaminen että kehosta luopuminen ovat vapaata antamista”, Dogen sanoo. Dogenille jopa elossa oleminen ja kuoleminen ovat esimerkkejä vapaasta antamisesta. Jopa pelkästään ne tosiasiat, että sinä olet elossa ja jonain päivänä sinä kuolet, ovat tapoja joilla maailmankaikkeus antaa itsensä maailmankaikkeudelle.

On hyvä antaa hyväntekeväisyyteen. On hyvä työskennellä ympäristömme kehittämiseksi. On hyvä jättää kassillinen takkeja ja vilttejä kodittomien asuinsijojen tuntumaan naapurustossasi.  

Kaikki nämä asiat ovat mahtavia.

Ehdottomasti.

Ilman epäilystä.

Mutta on monia muita tapoja, joilla me voimme antaa; itse asiassa loputon määrä. Kun opin näkemään työni kumihirviöelokuvien tekemisessä vapaana antamisena, aloin pystyä näkemään vapaata antamista kaikkialla.

Kun teemme näin, se mieli, joka uskoo itseen ja muihin, alkaa hiipua. Kirjaimellisesti kaikesta mitä teemme voi tulla esimerkki anteliaisuudesta.

***

Nishijima roshin blogiteksti tästä Dogenin kirjoituksesta

Ystäväni Zuiko Reddingin kirjoitus Dogenin tekstistä

Julkaissut Brad Warner 15.1.2019. Luettu Kajo Zendo Turun viikkozazenissa 31.1.2019.