Auktoriteetit on syvältä

 

Tämän aamun zen-tapaamisessa kävin pitkän keskustelun auktoriteeteista. Aihe on mielenkiintoinen. Saatat olla havainnut että suhtaudun varsin nihkeästi auktoriteetteihin. Jotkut tekivät Hardcore zen –kirjan myynnin edistämiseksi puskuritarroja (en muuten saanut niistä ainuttakaan) joissa luki ”Kyseenalaista auktoriteetit, kyseenalaista todellisuus”. Auktoriteettien kyseenalaistaminen on iso osa buddhalaista filosofiaa. Buddha itse kannustaa tunnetussa Kalama-kirjoituksessaan seuraajiaan kyseenalaistamaan myös hänen auktoriteettiasemansa. Buddhalaisuus ei ole opetusten tai perinteiden sokeaa hyväksymistä sellaisinaan.

Huomaa kuitenkin, ettei buddhalaisuus myöskään ole sitä mitä monet pitävät asioiden sellaisenaan hyväksymisen vastakohtana. Buddhalaisuuden harjoittamiseen ei kuulu luupäinen auktoriteetit helvettiin –asennoituminen kaikkeen vastaantulevaan. Huomaat huvittavan jutun, kun tarkastelet maailmalla heiluvia hulluja, auktoriteettivastaisia, kapinallisia zenmestareita: he kaikki hyväksyvät zen-perinteen. Kapinallisuudestaan huolimatta mestarit ajelevat päänsä kaljuiksi, käyttävät kaapuja sekä osallistuvat zen-perinteeseen kuuluviin rituaaleihin ja seremonioihin. Käytän esimerkkinä Kodo Sawakia. Häntä pidetään äärimmäisenä kapinalliszenhemmona. Vilkaisepa mestarin kuvaa tämän tekstin yläosassa. Siinä hän seisoo samanmoisessa kaavussa ja klaniksi ajellussa hiustyylissä kuin kuka tahansa zeniä opiskeleva. Miksi? Jos hän kerran oli viimeisen päälle kapinallinen, miksi hän ei vaan sanonut ”Paskat!”, antanut hiustensa kasvaa ja vetänyt jalkaansa trumpettilahkeisia farkkuja?

Kodo Sawaki

Kodo Sawaki

Olen kysynyt samaa itseltäni moneen kertaan. Jo kirjassani* avasin ajatuksiani siitä miten vastenmielistä minun oli hyväksyä asemaani uskonnollisena auktoriteettina. Perkele, minä vihaan uskonnollisia auktoriteetteja. Sen lisäksi olen auktoriteettihahmoksi jokseenkin surkea. Kukaan ei pysty ottamaan minua vakavasti. Kun aikoinani työskentelin sijaisopettajana, sain komennuksen päiväkotiin ja kersat ottivat tilanteessa täydellisen ylivallan! Jouduin soittamaan päiväkodin toimistoon saadakseni apua. Olin tulla syödyksi elävältä.

Auktoriteettiasiaan on toinenkin näkökulma ja se on tärkeä. Jokainen auktoriteettihahmo olet sinä. Moni on ihan pistoksissaan buddhalaisuuteen liitetystä ”Kaikki on yhtä” ‑näkemyksestä. Se kuulostaa ihkulta ja hienolta. Älä kuitenkaan unohda että ”Kaikki on yhtä” tarkoittaa sitä että sinä olet George W. Bush. Teitä ei erota mikään. Georgen valta ja auktoriteetti tulevat vain ja ainoastaan sinulta.

Valitsin esimerkikseni Georgen, koska nykyisin jokainen näyttäisi vihaavan häntä (en vihaa häntä enkä edes Ronny Ray-gunia, mutta se on toinen tarina). Ihan sama mikä tai kuka auktoriteettihahmo sinua hiertää, hän on sinä. Poliisi joka pysäyttää sinut, koska ei halua kaltaistesi pyörivän hänen naapurustossaan, on sinä. Kalanhajua hönkivä pomosi on sinä. Opettajat, kriitikot, kaikki jotka estävät sinua tekemästä sitä mitä haluat, eivät ole ketään eivätkä mitään muuta kuin sinä itse. Enkä yritä olla näsäviisas. En myöskään käytä vertauskuvia. Kaikki tämä on sinä, koska se ei voi olla kukaan muu.

Moni zenistä innostunut ei halua viedä touhua loppuun saakka. He ovat ihastuneet ajatukseen yhdestä ja jakamattomasta maailmankaikkeudesta, kunhan saavat jättää sellaiset asiat ja ihmiset sen ulkopuolelle joista eivät pidä. Mutta sinä et voi tehdä niin. Ulkopuolelle jättäminen ei käy. Ja tästä ei voi poiketa. Jos haluat olla yhtä kaiken kanssa, on paras valmistautua siihen mitä se todella tarkoittaa. Luulen että harva meistä on.

Kohdatessasi epämiellyttävän auktoriteetin, sinun tulee tietenkin asettaa juttu kyseenalaiseksi. Et voi kuitenkaan jättää asiaa puolitiehen. Sinun on kyseenalaistettava se loppuun asti. Se tarkoittaa, että sinun on myös kyseenalaistettava reaktiosi kyseiseen auktoriteettiin. Mieti miksi homma hiertää sinua. Tämä on aivan yhtä tärkeää.

Sinä haluat kuria. Haluat myös esteitä ja rajoituksia. On melkoista teinipelleilyä herjata kaikkea mikä sinua rajoittaa. Biisissään Teenage Wind Frank Zappa laulaa: ”Vapaus on sitä ettei tarvitse tehdä mitään eikä maksaa mistään, me haluamme olla vapaita!” Moni tulee zentouhuihin tällaisella teiniasenteella. Se vaan ei tässä ympäristössä toimi. (”Teiniasenne” josta tässä yhteydessä puhun, koskee kaikenikäisiä.)

Zazen on täydellistä vapautta. Täydellinen vapaus löytyy vain erittäin rajoittavasta harjoituksesta. Se on ironista, mutta sattuu pitämään paikkansa. Todellisella vapaudella ja turhanpäiväisellä kaiken tallomisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Todellinen vapaus alkaa kun huomaat että ainoa henkilö joka on milloinkaan sinua rajoittanut, ja tulee ikinä rajoittamaan, olet sinä itse. Se mikä näyttää sinusta ulkopuoliselta asialta tai auktoriteetilta ei koskaan tule ulkopuolelta.

Tätä on hiton hankala hyväksyä. Tiedän tämän asian niin varmasti kuin jotain voi ylipäätään tietää ja silti minun on jäätävän vaikea sopeutua asiaan. Edelleenkin kamppailen asian kanssa joka pirun päivä.

Siinä oli meikäläisen tämän päivän paasaus. Toivottavasti pidit siitä. Nyt minun pitää mennä muihin hommiin.

 

*Hardcore Zen (Basam Books 2006). Brad Warnerin ensimmäinen kirja. Häneltä on myöhemmin ilmestynyt kirjat Sit Down and Shut Up!, Zen Wrapped in Karma Dipped in Chocolate (Zeniä karmalla ja suklaakastikkeella, Basam Books 2009), Sex, Sin and Zen ja There Is No God and He Is Always With You. (Suom. huom.)

 

Kirjoittanut Brad Warner 26.8.2006
Suomentanut ja toimittanut Larri Vermola

Advertisements

Kommentoi kirjoitusta

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s