Kun olin aamulla normaaliin tapaani istumassa zazenia, ymmärsin yhtäkkiä mistä ”ei-ajattelussa” on kyse.
Teille, jotka ette ole kuulleet, aiheesta on kuuluisa Zen-tarina:
Mies menee Zen-mestarin luokse ja kysyy ”Mitä ajattelet istuessasi Zazenia?”
Zen-mestari vastaa ”Ajattelen todellista ei-ajattelemisen tilaa”
Mies kysyy, ”Mitä on ei-ajattelu?”
Zen-mestari vastaa, ”Se on erilaista kuin ajattelu”.

Niin kuin jokainen, joka harjoittaa Zeniä, pääsen välillä ei-ajattelun tilaan ja käytännössä yhtä usein en pääse. Harjoitettuani Zazenia 20 vuotta, ovat neuroottiset uskomukseni ajatusteni erityisestä tärkeydestä pitkälti hävinneet. Se on erittäin tärkeä askel. Sen askeleen ottaminen vie vuosia ja vaatii paljon ponnistelua.

Mutta aivojen tavasta märehtiä ajatuksia on hankala päästä eroon – jopa silloinkin, kun tiedät, etteivät ne merkitse juuri mitään. Mutta kun tänä aamuna saavutin tämän ei-ajattelun tilan, huomasin kuinka se tehdään. Kyse ei ole siitä, että ajattelun lopettavaan yhtälöön lisättäisiin energiaa. Kyse on sen sijaan energian vähentämisestä.

Ajatteleminen vaatii energiaa. Yleensä emme kykene huomaamaan tätä. Mutta tapa millä yleensä ajattelemme on kuin mikä tahansa muukin tapa. Hieman kuin peukaloiden pyörittely tai rytmien naputtelu biiseille, jotka vain itse pystymme kuulemaan. Ajattelun lopettamiseksi sinun tulee lopettaa energian antaminen ajatusten pulputukselle ja märehtimiselle. Kyse on siis enemmänkin siitä, ettei aloiteta jotakin, kuin että lopetettaisiin jotakin.

Tässäpä teille jotain, mitä halusin jakaa kanssanne.

Kirjoittanut Brad Warner 19.3.2006.
Suomentanut Sakari Lindeman