“Minä järjestäytyy ja muodostaa koko maailmankaikkeuden. Näe jokainen yksittäinen asia tässä maailmankaikkeudessa ajan hetkenä. Asiat eivät rajoita asioita, aivan kuten hetket eivät rajoita hetkiä. Näin koko ajan maailma nostattaa tietä etsivän mielen. Koko mielen maailma nostattaa ajan. Harjoitus ja kokemus ovat samalla tavalla. Mieli järjestäytyy ja näkee itsensä. Näin käsitetään se, että minä on aika.”

Dogen Zenji: Uji, Olemassaolo-aika

Maailmassamme on paljon kaikenlaista: pöytiä ja tuoleja, ovia ja ikkunoita, kissoja ja koiria, mustia ihmisiä, valkoisia ihmisiä, ruskeita ihmisiä, vähän vähemmän ruskeita ihmisiä ja niin edelleen ja niin edelleen. 

Monien elämässämme kokemiemme asioiden joukossa on asia, jota kutsumme minäksi. Meidän yhteiskunnassamme vallalla olevan uskomuksen mukaan on tosi paljon näitä, mitä kutsumme minäksi. Meille kerrotaan, että jokainen tällainen minä on ainutlaatuinen. Jokainen minä kuuluu sille itselleen. Minät voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa, mutta jokainen minä on oma juttunsa. Minät voivat kiintyä kovasti toisiinsa ja tietää paljon toisistaan, mutta ne ovat ikuisesti erilliset. Minä en voi olla sinä, etkä sinä voi olla se mikä minä olen. 

Useimmat meistä varttuvat uskoen asioiden olevan tällä tavalla. 

Ihmiskunnan historiassa kuitenkin jonkinlainen joukko ihmisiä eri kulttuureissa ja eri aikoina on huomannut jotain muuta minään liittyen. He ovat huomanneet, että minä ei ole henkilökohtainen. Se ei kuulu minulle. Tämä käsitys minästä on täysin vastakkainen yleiseen käsitykseen verrattuna.

Useimmille tämä vaikuttaa täysin järjettömältä väitteeltä. Kuka tahansa voi nähdä, että tämä ei ole totta! Jos esimerkiksi minä menen ja tinttaan Larrya päähän, Larryn nuppi tutisee ilkeästi, ja minä tunnen vähän kipua kädessäni. En tunne mitään Larryn tuntemasta kivusta, eikä Larry tunne kipua, joka on minun kädessäni. 

Porukat, jotka väittävät, ettei minä kuulu minulle, ymmärtävät tämän yhtä selvästi kuin Larry. He tietävät miltä tuntuu tuntea kipua, jota kukaan muu ei tunne. Todennäköisesti he tietävät tämän tosi hyvin, koska monen tämän minä ei kuulu minulle -porukan tyypin elämänpolku on ollut tosi kivulias. Monesti kovat kivut ovat syypäät siihen, että he ovat päättäneet perehtyä siihen, mikä tämä minäksi kutsumamme on. 

Useimmat heistä yllättyvät huomatessaan, että minä ei kuulu minulle. Minä ainakin yllätyin, vaikka olin ennen asian omakohtaista kokemista monta kertaa kuullut ja lukenut väitteen, ettei minä kuulu minulle. Vaikka olisitkin älyllisesti valmistautunut asiaan, se ei auta välttymään tältä yllätykseltä. Vaikka uskoisit, että minä ei kuulu minulle, et pysty välttämään yllättymistäsi, kun lopulta huomaat, ettei minäsi kuulu sinulle. Niin kuin Dogen sanoo, ettei kukaan koskaan sano: “Nonni! Tässäpä on todellistuminen. Se on täsmälleen niin kuin oletinkin sen olevan.”

Tämän kirjoitukseni alussa lainaamassani kappaleessa Dogen tarjoaa yhden tavan ymmärtää minuuden todellinen luonne. Se ei ole ainoa tapa. Se ei ole edes ainoa tapa ymmärtää Dogenin esittämän minuuden luonne. Häneltä on tullut monia muitakin ehdotuksia, mutta satun vain pitämään tästä eniten.

– Näe jokainen yksittäinen asia tässä maailmankaikkeudessa ajan hetkenä, hän sanoo. Hän kannustaa meitä hetken ajattelemaan asioita tällä tavalla ja katsomaan, mitä se meissä aiheuttaa. Hän haluaa meidän luopuvan hetkeksi tavallisesta asioiden käsittämisen tavasta ja kokeilla jotain muuta. Sen sijaan, että me pitäisimme jokaista havaitsemaamme asiaa samaan aikaan olemassaolevina eri paikoissa, hän kehottaa meitä kokeilemaan jokaisen havaitsemamme asian tai olennon tai henkilön ajattelemista omina ajan hetkinään. 

Tämä kuulostaa kummalliselta, mutta kokeillaanpa sitä joka tapauksessa. Sen sijaan, että ajattelisin minua täällä ja sinua siellä, kokeilen ajatella sinua ja minua kahtena ajan hetkenä. Me olemme tottuneet pitämään itseämme olentona, joka säilyy olemassa monien hetkien ajan. Tämän kirjoituksen ensimmäisen lauseen kirjoittanut Brad on sama Brad, joka kirjoittaa tätä lausetta. Näin minä ainakin yleensä ajattelen asian olevan. 

Mitä jos ajattelisinkin toisin? Jos ajattelenkin ensimmäisen lauseen kirjoittaneen Bradin olevan eri Brad kuin tätä lausetta kirjoittava Brad? Näin on mahdollista tehdä. Jerry Seinfeldillä on tästä hauska läppä. Hän kertoo olevansa joskus “iltahissu”, joka juhlii ja remuaa yömyöhään vähääkään miettimättä “aamuhissua”, joka seuraavana päivänä kärsii “iltahissun” edellisen yön kohelluksesta. Meille tuppaa käymään näin aika helposti. 

No niin, perehdytäänpä tähän aiheeseen vähän syvemmälti: Mitä jos ajattelen, että minä ja sinä ovat sama minä, ja ne ovat olemassa himpun toisistaan poikkeavina aikoina. Näytät seisovan edessäni samaan aikaan kun minä seison sinun edessäsi. Mitä jos olisikin parempi tapa nähdä todellisuuden luonteeseen? Ehkä Dogenin ehdotus voisikin olla hyvä tapa ymmärtää, miten asiat todellisuudessa ovat. Dogen ehdottaa tätä tapaa, koska hänestä on hänen omien kokemustensa pohjalta parempi käsittää asiat sillä tavoin, että tämä minä ei kuulu tälle minälle. 

– Asiat eivät rajoita asioita, aivan kuten hetket eivät rajoita hetkiä, hän sanoo. En pysty laittamaan pulloa ja kirjaa täsmälleen samaan paikkaan. Toisen on oltava toisen vieressä, päällä tai jossain muussa paikassa. Myöskään hetket eivät tapahdu samaan aikaan. Lukiosta valmistumiseni hetki ei ole sama kuin tämä, kun kirjoitan tätä tekstiä. Klo 15.05 ja klo 15.06 sunnuntai-iltapäivällä eivät rajoita toisiaan. Ne eivät ole sama aika. 

– Tästä syystä koko ajan maailma nostattaa tietä etsivän mielen. Koko mielen maailma nostattaa ajan. Samoin on harjoituksen ja kokemuksen kohdalla, hän sanoo. Tämä onkin vähän hankalammin ymmärrettävissä. Hänestä asioiden toisiaan rajoittamattomuuden ja hetkien toisiaan rajoittamattomuuden ilmiöt ovat syy siihen, että meille tulee tarve ymmärtää todellisuuden todellinen luonne. Hän sanoo, että mieli luo ajan, jotta se voisi ymmärtää mikä mieli itsessään on. Tässä yhteydessä mieli ja minä saattavat olla kaksi nimeä yhdelle ja samalle asialle. 

Hänen mainitessaan asian olevan samalla tavalla harjoituksen ja kokemuksen kohdalla hän viittaa ristiriitaan tai näkemyseroon, joka zazenia harjoittavien ihmisten keskuudessa ilmenee. Jotkut ovat sitä mieltä, että me harjoitamme zazenia, jotta saavuttaisimme valaistumiseksi kutsutun kokemuksen. Valaistuminen on yhtäkkinen kokemus siitä, että minä ei kuulu minälle. 

Dogen näki asian toisin. Hän sanoi, etteivät zazenin harjoittaminen ja valaistumiskokemus ole kaksi eri asiaa. Hän toteaa niiden olevan yksi ja sama asia. Voit verrata sitä kuntoiluun ja painon pudottamiseen. Voit sanoa kuntoilevasi pudottaaksesi painoa. Aina hölkätessäsi, uidessasi tai fillaroidessasi laitat kuitenkin liikkeeseen sellaisia toimintoja kehossa, mitkä karistavat osan sen keräämästä rasvasta. Kuntoilu ja painon pudottaminen ovat näin ollen saman ilmiön kaksi puolta. 

Samalla tavalla aika laittaa saman asian kaksi puolta näyttämään erillisiltä asioilta. Hetki, jona ajat pyörälläsi, ei rajoita hetkeä, jolloin huomaat laihtuneesi kilon. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö nämä kaksi hetkeä liittyisi toisiinsa. 

Ehkeivät ne hetket, joina minä koen olevani ikuisesti eri kuin sinä olet ja sinä koet olevasi ikuisesti eri kuin minä, olekaan sitä mitä olemme ajatelleet niiden olevan. Ehkä se onkin sama minä katselemassa itseään kaksien silmien kautta. 

– Näin ollen, Dogen sanoo, minä järjestäytyy ja näkee itsensä. Ehkä hän voisi sanoa, että “minä järjestäytyy ja näkee minän”. Itse asiassa japanin kielen sanat “minä” ja “itse” ilmaistaan samalla sanalla jiko, ja hän käytti tätä sanaa. 

Minulla on jossain kuva, missä seison pikkupoikana savesta tekemieni dinosaurusten edessä. Aina tätä Dogenin toteamusta lukiessani mieleeni tulee tuo kuva. Tein lauman savidinosauruksia ja järjestin ne eteeni niitä ihmetelläkseni. Ja äitini nappasi kuvan minusta niitä pällistelemässä. 

Ehkä minä tekee samaan tapaan itsestään monta minää ja katselee sitten itseään jokaisen tällaisen luomansa minän kautta.

Eihän tämä tietenkään mene täsmälleen näin. Tämä ei ole lopullinen vastaus kysymykseen todellisuuden todellisesta luonteesta. Se on vain erilainen tapa nähdä asioita. Aivan kuten kaikilla muillakin näkemisen tavoilla tälläkin on hyötynsä ja heikkoutensa. Mikään näkemisen tapa ei koskaan ole lopullinen aito ja oikea tapa. Tämä johtuu siitä, että ihmismielen kyvykkyydellä on rajansa. Se ei milloinkaan pysty käsittämään lopullista vastausta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lopullista vastausta olisi, tai etteikö minä pystyisi vaistonvaraisesti ymmärtämään lopullista vastausta. 

– Näin käsitetään se, että minä on aika, sanoo Dogen. Tämä ei ole hänen minästä ja ajasta kirjoittamansa tekstin loppupäätelmä. Tämä kohta on itse asiassa kirjoituksen alussa. Hänellä on paljon enemmän sanottavaa tästä aiheesta. Tässä kappaleessa hän kuitenkin pyrkii luomaan pohjan sille, mitä hän myöhemmin kirjoituksessaan sanoo. 

Jos haluat tukea työtäni, voit mennä osoitteeseen hardcorezen.info/donate, mistä löytyy linkit Patreon ja PayPal -tileilleni. Suurin osa tuloistani tulee tällä tavalla. 

Brad Warner julkaisi tämän blogissaan Hardcorezen.info elokuun 26. päivänä vuonna 2023. Tarina luettiin Kajo Zendon syysretriitillä Lammin retriittikeskuksessa 27.8.2023.